Ruusun tuoksu silloin on kauneimmaan
Kun se kuihtui, jääden sun muistoos vain,
Kaunehinna, tähti, sun nähdä saan,
Kun käyt peittoon pilvien harmajain.
Silloin olit, ystävä, kaunoisin
Kun sa minun luotani lähdit pois.
Ja oli, kuni petturi-tyttökin
Kaunein minut jättäessään ollut ois.
Toivoa ja nauttiakin hetkinen,
Menettää, ei kaivatakseen yksin vain,
Mutta aina lempiä laill' enkelten
Kaunis osa maailman on asujain.
1859.