»Ja hänen tyttäristään?»
»Juuri niin.»
»Toki minä sen tunnen! Mutta malttakaas... Ah, nyt muistan, mitä on
kerrottu iäkkäästä Ludvig viidennestätoista ja hänen tyttärestään,
madame Adelaidesta...!»
»Nyt olette oikealla tolalla, herraseni.»
»Naamioitu mies olisi siis...?»
»Viisi jalkaa kuusi tuumaa.»
»Kreivi Louis...»
»Entä muuta?»
»Kreivi Louis de...»
»Vaiti!»
»Mutta tehän sanoitte, ettei täällä ole muita kuin vainajia.» »Vallan
oikein, mutta heidän haudallaan rehoittaa ruoho, ja se kasvaakin
täällä paremmin kuin muualla. Jos tämä ruoho, kuten Midaan kaislat...
tunnetteko Midas-kuninkaan tarinan?
»En, herra kreivi.»
»Kerron sen teille toiste. Palatkaamme omaan juttuumme.»
Ja hän kysyi nyt jälleen vakavana:
»Te siis sanoitte?»
»Anteeksi, mutta minä luulin, että teidän piti kysellä.»
»Olette oikeassa.»
Ja Cagliostron miettiessä kysymystään hoki Beausire puoliääneen:
»Totisesti, niin se on! Isänsä tyttärenpoika, äitinsä veli, sisariensa
eno... kreivi Louis de Nar...»
»Hiljaa!» varoitti Cagliostro.
Beausire keskeytti yksinpuhelunsa ja kuunteli tarkkaavasti.
»Nyt kun olemme selvillä sekä naamioiduista että naamioimattomista
vehkeilijöistä, siirtykäämme salahankkeen tarkoitusta penkomaan.»
Beausire nyökäytti päätänsä merkiksi, että hän oli valmis vastaamaan.
»Salajuonen tarkoituksena on ryöstää kuningas, eikö totta?» »Se on
todella salajuonen tarkoitus.»
»Ja viedä hänet Péronneen?»
» Péronneen.»
»Entä keinot?»
»Rahallisetko?»
»Niin, rahalliset ensin.»
»Tiedossa on kaksi miljoonaa.»
»Jotka lainataan eräältä genovalaiselta pankkiirilta. Tunnen miehen.
Onko muita?»
»En tiedä.»
»Siinä siis ollaan rahan puolesta kunnossa. Mutta ei pelkällä rahalla
pitkälle päästä. Tarvitaan väkeäkin.»
»Herra de Lafayette on antanut käskyn värvätä kokoon legionan, jonka on
määrä mennä auttamaan Brabantia, kun se nousee kapinaan keisarikuntaa
vastaan.»
— Oh, sitä kunnon Lafayettea! — mutisi Cagliostro. — Tunnen hänet hyvin
tuosta teosta!
Ääneen hän virkkoi:
»Legiona on siis tiedossa, mutta yksi legiona ei riitä toteuttamaan
sellaista suunnitelmaa. Kokonainen armeija siihen tarvitaan.»
»Armeijakin on tiedossa.»
»Ah, antakaa kuulua!»
»Tuhatkaksisataa ratsumiestä kokoontuu Versaillesiin. Ne lähtevät
määrättynä päivänä liikkeelle kello yksitoista illalla. Kello kaksi
aamulla ne saapuvat Pariisiin kolmena joukkona.»
»Edelleen!»
»Ensimmäinen joukko-osasto tulee Chaillotin portista, toinen Roulen
tulliportista ja kolmas Grenellen tulliportista. Grenellen kautta
marssiva osasto surmaa kenraali Lafayetten, Chaillotin kautta marssiva
herra Neckern ja Roulen tulliportista saapuva ottaa päiviltä herra
Baillyn.»
»Edelleen!» toisti Cagliostro.
»Senjälkeen naulataan umpeen tykit, kokoonnutaan Champ Élyséesille ja
marssitaan Tuileries-palatsiin, joka jo silloin on hallussamme.»
»Kuinka, hallussanne? Entä kansalliskaarti?»
»Palatsin valtaaminen on Brabantin legionan huolena.
Palkkajoukko-osaston, neljänsadan sveitsiläisen ja kolmensadan
maalta tulleen salaliittolaisen kanssa se valtaa palatsissa olevien
uskottujen miesten avulla sekä uiko- että sisäportit. Mennään kuninkaan
huoneeseen ja huudetaan: ’Sire, Saint-Antoinen esikaupunki on täydessä
kapinassa... vaunut odottavat ulkona... nyt on paettava!' Jos kuningas
suostuu lähtemään, sujuu asia ilman muuta; ellei hän suostu, hänet
viedään väkivalloin ja kuljetetaan Saint-Denisiin.»
»Edelleen!»
»Saint-Denisissä on koolla kaksikymmentätuhatta miestä jalkaväkeä.
Niihin liittyvät äsken mainitut tuhatkaksisataa ratsumiestä, Brabantin
legiona, neljäsataa sveitsiläistä sekä kymmenen-, kaksikymmentä-,
kolmekymmentätuhatta matkan varrella värvättyä kuninkaanpuoluelaista,
ja koko tämä yhtynyt joukko marssii Péronneen.»
»Yhä parempaa ja parempaa! Entä mitä Péronnessa tapahtuu, rakas herra
de Beausire?»
»Péronnessa on kaksikymmentätuhatta miestä, jotka samaan aikaan
saapuvat kaupunkiin Meri-Flandriasta, Picardiesta, Artoisista,
Champagnesta, Bourgognesta, Lotringista, Elsassista ja Cambrain
seuduilta. Luvassa on lisäksi kaksikymmentätuhatta sveitsiläistä,
kaksitoistatuhatta saksalaista ja kaksitoistatuhatta sardinialaista.
Kun nämä joukot ovat liittyneet kuninkaan aikaisempaan saattueeseen, on
koolla sadanviidenkymmenentuhannen miehen armeija.»
»Kaunis lukumäärä!» sanoi Cagliostro.
»Tämä armeija marssii sitten Pariisia kohden. Seine-joki suljetaan
kahdesta paikasta ja siten estetään elintarpeitten vienti kaupunkiin.
Nälkiintynyt Pariisi antautuu, kansalliskokous hajoitetaan ja kuningas,
todellinen kuningas korotetaan jälleen isiensä valtaistuimelle.»
»Aamen!» sanoi Cagliostro.
Ja noustuaan seisaalleen hän jatkoi:
»Rakas herra de Beausire, te osaatte kertoa tavattoman miellyttävästi,
mutta laitanne on kuten suurimpienkin puhujien, kun olette kaikki
sanonut, ei teillä ole enää mitään kerrottavaa — ja olettehan nyt
sanonut kaikki, vai kuinka?»
»Kyllä, herra kreivi, tällä erää.»
»Hyvää yötä sitten, rakas herra de Beausire. Kun jälleen tarvitsette
kymmenen louisdoria, yhäti lahjana, tulkaa hakemaan minua Bellevuesta.»
»Bellevuesta ja kysynkö herra kreivi de Cagliostroa?»
»Kreivi de Cagliostroa? Älkää, sillä kukaan ei siellä tietäisi ketä
tarkoitatte. Kysykää parooni Zannonea.»
»Parooni Zannonea!» huudahti Beausire. »Mutta hänhän on juuri se
genovalainen pankkiiri, joka on luvannut lainata Monsieurille kaksi
miljoonaa.»
»Se on mahdollista», myönsi Cagliostro.
»Kuinka, mahdollista?»
»Niin, minulla on niin monta asiaa hoidettavana, että yksi sekaantuu
toiseen. Senvuoksi en heti muistanut tätä juttua, mutta tosiaankin nyt
luulen muistavani sen.»
Beausire silmäili lopen kummissaan tueta miestä, joka noin vain voi
unohtaa parin miljoonan liikehomman, ja hän alkoi uskoa, että jo pelkän
rahakysymyksen kannaltakin olisi edullisempi palvella lainanantajaa
kuin lainanottajaa.
Mutta koska tämä kummastelu ei sentään saanut Beausirea unohtamaan,
millä paikalla hän oli, lähti hänkin liikkeelle heti kun Cagliostro
astui ensimmäiset askelensa hautuumaan porttia kohden ja jäljitteli
niin tarkkaan hänen liikkeitään, että kun näki heidän astelevan melkein
toisissaan kiinni, olisi pitänyt heitä kahtena itsetoimivana koneena,
jonka sama jousi oli pannut vireeseen.
Mutta kun hautuumaan portti oli sulkeutunut heidän takanaan, erkanivat
nämä koneet melko etäälle toisistaan.
»No», kysyi Cagliostro, »minne päin te lähdette, hyvä herra de
Beausire?»
»Entä te itse?»
»Palais-Royaliin päin.»
»Minä menen Bastiljin taholle, Herra-kreivi.»-----------------
Kumpikin lähti nyt omalle suunnalleen; Beausire kumarsi syvään
kreiville, Cagliostro nyökäytti kevyesti päätänsä. Molemmat katosivat
melkein heti yön pimeään, Cagliostro Temple-kadulle ja Beausire
Verrerie-kadulle.