Kun kolmannet rankakuormat olivat metsästä kotiin saapuneet, riisuivat
miehet hevosensa, talliin saattoivat ja hyvän päivällisen palkaksi
antoivat. Itse kävivät he tupaan, jossa kylmän kangistamia jäseniään
loimuavan takan ääressä alkoivat lämmitellä.
Vähitellen siitä kukin puhdetöilleen asettui, isäntä ensimäisenä,
ottaen päivällä rikkoutuneet päitset parannettavakseen. Aikaseen tuli
pimeä, ja myöhään se aamulla kesti, hämärältä tuntui keskipäivälläkin.
Pitkää iltaa ei kuitenkaan Pirttimäessä, eikä muissakaan sen kylän
taloissa töitä tehty, vaan miehet kokoontuivat myöhemmällä taloihin,
joukolla päivän kuulumista keskustelemaan ja ryssänlehtiä,
nurkantakusiin sekotettuna, polttelemaan.
Näissä tarkoituksissa saapui taas, niinkuin tavallista oli joukko
naapureja Pirttimäen tupaan.
Takan loisteessa ensin selkäänsä ja kylkiänsä lämmittelivät, tupakaksi
pistivät, sitten peremmälle asettuivat ja keskusteluun yhtyivät.
-- Ettäkö lähdet huomenna myllyyn? -- kysyi Puhroon Paavo Aapolta.
-- No enpä tiedä, en suinkaan minä, Juho menköön!
-- Tuleeko kuormaa kuinka paljo?
-- Kolme tynnyriä. --
-- Saisikohan panna joukkoon neljännen?
-- No, eiköhän tuo siinä kulje... pitkä on matka, vaan onpa hyvä keli.
-- Jaa niin, kas kun olin unohtaa koko asiani -- sanoi Jussilan Viikki
kesken piippunsa sytyttämistä -- Eiköös me, sanon vieläkin, eiköös me
pojat koeteta sitä myllyä, joka kaupungissa luvataan palkinnoksi antaa
paraalle juoksijalle.
-- Ei ole meistä konkareista juoksijoiksi, nauraisivat jos menisimme,
-- vastasi Korpelan Aatu.
-- En tarkoittanut kaksijalkaisia, neli-jalkaisia tarkoitan!
-- Hevosiako tarkoitat, vaiko mitä?
-- Hevosia, hevosia, ei suinkaan lehmillä ja sioilla kilpa-ajoja ajeta!
-- No olisit sen heti sanonut -- huomautti Puhroon Paavo.
-- Nyt sen sitte kuulit, ja kuulit vielä että hyvä jauhomylly annetaan
palkinnoksi.
-- No jokohan jokohan se nyt mylly annetaan, ei ole ennenkään!
-- Mutta nyt annetaan, kysykää kauppiaan kisälliltä, kyllä se tietää.
-- No jos se kerran on sanonut että sellainen annetaan, niin pitänee se
kai meidänkin uskoa.
-- Ja joka ei usko, niin olkoon uskomatta, ei se mikä uskonkappale
olekaan.
-- Kyllä minäkin siihen asiaan jotain tiedän, on se ollut aviisissakin
ja itsekin olen sen nähnyt puodissa käydessäni -- huomautti Pirttimäki.
-- Eikö se Aatu tiedä ettei kirja kulta ruukaa valehdella, ja kirja se
on aviisikin -- muistutti Viikki.
-- Niin ja näkihän Aatu ihan omilla silmillään sen julistuksen, jonka
kauppiaan kisälli meille mennä viikolla luki -- huomautti nurkan Niku.
-- Ja korvillaan kuuli, jos ei itse olisi puustavin päälle päässyt --
lisäsi puheeseen Viikki. -- Enpä tuota nyt tahdo valheeksikaan ajaa,
vaan epäilyttää se aukko siinä julistuksen yläpuolella. --