Mutta, kummallista kyllä, ei ainoakaan näistä käskyistä, toimenpiteistä
eikä suunnitelmista, jotka eivät olleet huonompia kuin muutkaan
tämmöisissä tapauksissa annettavat käskyt, pystynyt itse asian ytimeen,
vaan ne kieppuivat oman onnensa nojassa ja tarkotuksetta kuin kellon
koneistosta irrotetut viisarit, jotka eivät koske rattaisiin.
Sodankäynnin suhteen ei sitä nerokasta sotasuunnitelmaa, josta Thiers
sanoo: "_que son génie n'avait jamais rien imaginé de plus profond,
de plus habile et de plus admirabile_"[65] ja jonka johdosta Thiers
väittäessään hra Fainia vastaan todistaa, ettei tuota nerokasta
suunnitelmaa oltu laadittu 4, vaan 15 p:nä lokakuuta, pantu koskaan
täytäntöön eikä voitukaan panna, sillä se ei ollut missään läheisessä
yhteydessä todellisuuteen. Kremlin linnottaminen, jota varten olisi
pitänyt hajottaa _la Mosquée_ (Napoleon oli antanut tämän nimen
Vasili Blashennin kirkolle), osottautui hyödyttömäksi. Miinojen
laskeminen Kremlin alle tarkotti vain sitä, että Moskovasta lähtiessä
olisi pantu täytäntöön keisarin tahto räjähdyttää Kreml eli toisin
sanoen särkeä lattia siitä syystä, että lapsi on loukkautunut sitä
vasten kuoliaaksi. Venäjän armeijan takaa-ajaminen, joka kovasti
huoletti Napoleonia, oli muuttunut kuulumattomaksi kummaksi.
Ranskalaiset sotapäälliköt olivat kadottaneet 60-tuhantisen Venäjän
armeijan ja tämä 60-tuhantinen armeija onnistui Muratin löytää kuin
nuppineula vain taidokkuutensa ja ehkäpä myöskin nerokkuutensa avulla,
kuten Thiers sanoo.
Diplomaattisessa suhteessa osottautuivat he todistukset, jotka Napoleon
oli antanut omasta jalomielisyydestään ja oikeamielisyydestään sekä
Tutolminille että Jakovleville, jota huoletti varsinkin sinellien ja
kuormarattaiden hankinta, aivan hyödyttömiksi, sillä Aleksanteri ei
ottanut vastaan näitä lähettiläitä eikä vastannut heidän asiaansa.
Lainkäytöllisessä suhteessa paloi luultujen murhapolttajien telotuksen
jälkeen toinenkin puoli Moskovaa.
Hallinnollisessa suhteessa ei kaupungin hallituksen perustaminen
ehkäissyt rosvoutta, vaan se hyödytti ainoastaan niitä henkilöitä,
jotka olivat sen jäseninä ja niitä, jotka järjestystä pitävinään
ryöstivät Moskovaa tahi suojelivat omaa hyvyyttään joutumasta rosvojen
käsiin.
Uskonnollisessa suhteessa ei se keino, joka Egyptissä saatiin ylen
helposti aikaan moskeijassa käymällä, tuottanut täällä minkäänlaisia
tuloksia. Ne pari kolme pappia, jotka Moskovasta löydettiin, yrittivät
noudattaa Napoleonin tahtoa, mutta toista näistä iski eräs ranskalainen
sotamies vasten kasvoja keskellä jumalanpalvelusta ja toisesta ilmotti
muuan ranskalainen virkamies: "_Le prêtre, que j'avais décauvert et
invité à recommencer à dire la messe, a nettoyé et fermé l'église.
Cette nuit on est venu de nouveau enfoncer les portes, casser les
cadenas, dchirer les livres et commettre d'autres desordres_".[66]
Kaupankäynnin suhteen ei uutterille käsityöläisille ja kaikille
talonpojille annettuun julistukseen kuulunut minkäänlaista vastausta.
Uutteria käsityöläisiä ei ollut ja talonpojat ottivat kiinni ne
komisariot, jotka olivat loitonneet liian kauas tuota julistusta
kuuluttamaan ja surmasivat heidät.
Kansan ja sotaväen huvittaminen teattereilla ei myöskään onnistunut.
Kremliin ja Posnjakovin taloon laitetut teatterit sulettiin ennen
pitkää siitä syystä, että näyttelijöiden ja näyttelijättärien omaisuus
ryöstettiin.
Hyväntekeväisyydestäkään ei koitunut toivottuja tuloksia. Moskova
vilisi täynnä vääriä ja oikeita paperirahoja, mutta niillä ei ollut
arvoa. Saalista kokoavat ranskalaiset halusivat vain kultaa. Mutta ei
ainoastaan väärä paperiraha, jota Napoleon armollisesti jakeli
onnettomille, ollut arvotonta, vaan hopeakin, jota annettiin kullan
sijasta, kulki huokeammasta varsinaista arvoaan.
Parhaimpana todistuksena korkeimpien määräysten tehottomuudesta oli
tähän aikaan kuitenkin se seikka, että rosvous ja kurittomuus jatkuivat
jatkumistaan Napoleonin ehkäisykeinoista huolimatta.
Armeijan upseerit lähettivät tämmöisiä tiedonantoja: "Ryöstöt jatkuvat
kaupungissa siitä huolimatta, että ne on käsketty ehkäistä. Järjestystä
ei vielä ole saatu syntymään eikä ole nähty ainoatakaan semmoista
kauppiasta, joka harjottaisi kauppaa laillisella tavalla. Ainoastaan
kuleksivat kaupustelijat pitävät kaupan tavaraa, joka sekin on
varastettua."
"_La partie de mon arrondissement continue à être en proie au pillage
des soldats du 3 corps, qui, non contets d'arracher aux malheureux
réfugiés dans des souterrains le peu qui leur reste, ont même la
férocité de les blesser à coups de sabre, comme j'en ai vu plusieurs
exemples_".[67]
"_Rien de nouveau outre que les soldats se permettent de voler et de
piller, le 9 octobre_".[68]
"_Le vol et le pillage continuent. Il y a une bande de voleurs dans
notre district qu'il faudra faire arrêter par de fortes gardes. Le 11
octobre_".[69]
"Keisari on äärettömän tyytymätön siitä, että vaikka on ankarasti
käsketty ehkäistä rosvous, nähdään kaartilaisia sotarosvoja vähäväliä
palaavan joukottain Kremliin. -- Vanhassa kaartissa pääsi kurittomuus
ja rosvous eilen, viime yönä ja tänään suurempaan vauhtiin, kuin
koskaan ennen. Suru sydämessä näkee keisari, että valioväki, joka on
määrätty olemaan hänen henkivartionaan ja jonka pitäisi olla
esimerkkinä kuuliaisuudessa muille, on vaipunut semmoiseen
tottelemattomuuteen, että särkee armeijalle varattuja kellareita ja
makasiineja. Jotkut ovat joutuneet niin pitkälle, etteivät ole
totelleet vahtisotamiehiä eivätkä -upseereja, vaan haukkuneet ja
lyöneet heitä."
"_Le grand maréchal du palais se plaint vivement_," kirjotti
kuvernööri, "_que malgré les défenses réiterées, les soldats
continuent à faire leurs besoins dans toutes les cours et même jusque
sous les fenêtres de l'Empereur_".[70]
Irralleen lasketun karjan tavoin, joka sotkee jalkoihinsa sen ravinnon,
joka voisi pelastaa sen nälkäkuolemasta, hajosi ja sortui armeija päivä
päivältä liian kauan Moskovassa viipyessään. Mutta liikkeelle se ei
lähtenyt.
Se lähti pakoon vasta sitte, kun sen yht'äkkiä valtasi äkillinen kauhu,
joka aiheutui kuormastojen valtaamisesta Smolenskin tiellä ja Tarutinon
taistelusta. Tämä samainen Tarutinon taistelusta tullut sanoma, jonka
Napoleon aavistamatta sai sotaväentarkastuksessa, synnytti hänessä
halun rangaista venäläisiä, kuten Thiers sanoo, ja hän antoi käskyn
lähtöön, jota koko armeija vaati.
Moskovasta lähtiessään otti armeijan väki mukaansa kaikki, mitä oli
rosvottu. Napoleonkin otti mukaansa oman _trésor'insa_. Kun hän
näki sen kuormaston, joka oli armeijan taakkana, kauhistui hän (kuten
Thiers sanoo). Mutta sotakokemuksensa perusteella ei hän käskenyt
poltattamaan kaikkia liikoja kuormia, kuten hän oli antanut tehdä erään
marsalkan kuormille Moskovaan saapuessa. Hän katseli kärryjä ja
vaunuja, joissa sotamiehet ajoivat ja sanoi, että on hyvin hyvä, että
noita ajoneuvoja saadaan käyttää muonavarojen, sairaiden ja
haavottuneiden kuletukseen.
Koko armeijan asema oli samallainen kuin semmoisen eläimen asema, joka
tuntee tuhonsa hetken, mutta ei tiedä mitä tehdä. Napoleonin ja hänen
sotajoukkojensa taitavien liikkeiden ja tarkotusperän tutkiminen
Moskovaan saapumisesta pitäen sotajoukkojen perikatoon saakka on samaa
kuin kuolettavasti haavottuneen eläimen kuoleman edellisten hyppyjen ja
vavahdusten merkityksen tutkiminen. Kun haavotettu eläin kuulee
kahinaa, syöksyy se hyvin usein suoraan metsästäjän pyssyä kohti,
hyppää edestakasin ja siten itse jouduttaa loppunsa. Samoin teki
Napoleonkin jouduttuaan koko armeijansa puserruksen alaiseksi.
Tarutinon taistelu oli se kahina, joka pelästytti eläimen ja tämä
syöksyi suoraa päätä pyssyä kohti, juoksi metsästäjän luo, pyörähti
taas takasin ja vihdoin, niin kuin eläin tavallisesti, läksi juoksemaan
takasin kaikista sopimattominta ja vaarallisinta tietä, mutta vanhaa,
tuttua jälkeä.
Napoleon, joka meistä näyttää kaiken tämän liikkeen johtajalta, (samoin
kuin villeistä muinoin näytti se veistos, joka oli asetettu laivan
keulan kärkeen, laivaa ohjaavalta voimalta), oli koko tämän toimintansa
ajan sen lapsen kaltainen, joka ajaa vaunussa ja pitäen kiinni vaunun
sisässä riippuvista nauhoista kuvittelee ohjaavansa hevosia.