(Kukkain haltia.)
Hämehessä mun on kivilinnojain:
Yli metsän vuoret ne siintää vain.
Rusopilviä niillä on aamuisin,
Siell' untuvi pohjonen iltaisin.
Siell' on laaksossa järvi ja honkiakin,
Ja järvessä saari on kukkaisin,
Ja saarella luola on pylväineen
Ja luolassa lähde suihkuineen.
On lähtehen reunalla valkopää,
Satavuotinen prinsessa: kuihtunut tää.
Hän laskevi pisarat kaikki vain,
Lorinaa tuon lähtehen tarkastain.
Oli kahdeksantoista hän, kun sotimaan
Ritarinsa jo puolesta riens isänmaan,
Ja hän vannoin varrota sulhastaan,
Kunnes lähteess' ei ole tippaakaan.
Minun linnani kaukaa haamuittaa,
Veden käydessä luolanakin vipajaa:
Yhä lähde se tippuvi, tippuvi vain.
Yhä varroten laskevi prinsessain.