NOORA (tuskaisena). Paola, missä viivyt? Voi, kadotuksen päivää!
Vihollinen on tunkeutunut linnaan, ja -- ole varullasi kuulemaan
mitä pahinta.
PAOLA. Mitä pahinta... semmoista ei enää ole...
NOORA. Isäsi kaatui...
PAOLA. Isäni... (Melkein hymysuin.) Siis kuollut... niinkuin
minäkin! (Eri tarkoituksella.) Pian hänet tapaan.
NOORA. Paola, olet hirmuinen! Etkö kuullut!... vihollinen on
voittajana... Pois!
PAOLA. Odotan Manfredia! Hukkukoon maailma, tässä on paikkani!
NOORA. Vieläkö uskot hänen tulevan?
PAOLA. Vaikka hän piilisi kallio-lukkojenkin takana, vaikka hän
jättiläis-voiminkin ponnistaisi vastaan... niin isäni kylmä
käsi... veljeni veriset hahmot ajavat hänet tänne... elävänä
taikka kuolleena!
NOORA. Kamala oli rakkautesi! Kamala on vihasi! Oi, kovan onnen
lapsi! Kuule vielä kerta ääntäni! Katso harmaita hiuksiani! Muista
rakkauttani sinuun! Paola! kadotus odottaa! (Hänen kaulassansa.)
Paola! Paola!
PAOLA (lempeästi). Itketkö sinä vielä? Vieläkö ihmistä on, joka Paolaa
itkee? Äiti, armas, kultainen! (Suutelee häntä liikutettuna.) Jää
hyvästi! Terveiset minulta isäni ruumiille, terveiset kaikille, mitkä
minulle olivat kalliit! (Juhlallisen kolkosti.) Jää hyvästi!
NOORA (rukoillen). Lapseni! (Häntä kohtaa PAOLAN jääkylmä katse.) Jää
hyvästi! (Menee.)