NOORA. No, joko kuulit? Mitä nyt sanot?
PAOLA. Ei, ei, se on mahdotonta! Niin kauan kuin Jumala elää, ei
olisi semmoista petosta keksitty! Ja kuitenkin...
NOORA. Vieläkö epäilet? Lähetä varotus tuolle kullallesi! Kyllä hän
palaa, mutta salamurhaajana.
PAOLA (vähän mietittyään). Kutsu tänne Lionardo!
NOORA. Vieläkö epäilet?
PAOLA (lujasti). Etkö kuullut? Lionardo tänne! (NOORA menee
hämmästyneenä.) -- Epäilenkö? En jaksa enää ajatella; päässäni riehu
hirmuisia unelmia ja aivoni ovat sekauksissa, ikäänkuin myrkyllisen
piston huumaamina. Pelasta minut hulluudesta Manfred, Manfred! Etkö
näe että tahtovat sinut Paolalta ottaa? Puolusta häntä ja itseäsi!
Entä jos tuo mahdoton olis mahdollista, entä jos olisin hyljännyt
isäni ja isänmaani, Jumalan ja taivaan, jossa veljeni istuvat
marttyyreinä, yhden perkeleen tähden! -- Mutta voivatko enkelitkin
valehdella, voiko sydämmeni valehdella, voivatko valatkin valehdella,
jotka ijankaikkisesti sitovat ihmisen tuonelan kamalimpaan
kadotukseen?