GIORDANO. LIONARDO. ANGELO. PAOLA. Myöhemmin GORELLO.
LlONARDO. Älä peljästy, armas Paola! Näimme lampun himmeän valon
välkkyvän täältä ja tulimme ilmoittamaan tärkeitä uutisia.
PAOLA. Angelo!
GIORDANO. Vilkas vakoojamme. Hänet lähetimme tiedustelemaan mitä
vihollinen niin salaisesti askaroi Brentan aalloissa. Mutta nyt
uutisesi, Angelo!
ANGELO. Kummastellen huomasin kuinka kaikkialla, sekä sotakentällä
että Brentalla, tulisoihtuja välkkyi niinkuin virvatulia; kaikki
näkyivät hakevan jotakin innolla, mikä voimakkaasti jännitti heidän
taistelusta hermottomiksi väsyneitä jäseniänsä uuteen pontevuuteen.
-- Tiedustellen Pyhän Justinan luostarista sain tietää, että erään
mahtavan Ghibellinipäällikön ruumista etsittiin, vaikka munkit
luulivat hänen istuvan vankina täällä meidän linnassamme.
GIORDANO. Ja kuka se?
ANGELO. Eräs munkeista lupasi minulle 1000 tukaattia, jos saisi
tietää, onko tämä päällikkö vankeudessa. Jos hänen ruumiinsa oli
Brentaan viskattu, niin tarjosi munkki 10,000 tukaattia eräästä
suuresta ja merkillisestä sardonyxista, joka koristi kaatuneen
miekankahvaa.
GIORDANO. Lisää!
ANGELO. Kun olin lupaavinani antaa pyytämänsä tiedon, sain kuulla
kenen he luulivat olevan linnassa vangittuna, ja se oli...
LIONARDO ja GIORDANO. Ja se oli...?
ANGELO. Manfred, Ezzelinon poika!
GIORDANO, LIONARDO, PAOLA. Manfred, Ezzelinon poika!
GORELLO (tulee nopeasti sisään). Kas, minkä löysin, kun nuuskin
kappelissa! Tämän sardonyxin, Ezzelinon oman kuuluisan sardonyxin,
jota hänen poikansa tavallisesti kantaa! Olenko nyt laskenut loruja,
olenko nyt nähnyt kummituksia?
GIORDANO. Olenko tunnoillani? Manfred, veriviholliseni poika minun
vallassani! Kenties elävänäkin!
GORELLO. Taikka piilossa, taikka paossa.
PAOLA (jyrkkänä). Manfred, Ezzelinon poika!
GIORDANO. Pois! Vartijoita muureille, vakojia joka nurkkaan! Etsikää
joka rako, joka soppi! Ottakaa jahtikoiralta vainu, ketulta silmä,
hirveitä korva! Poikaini hahmot meitä saattajina johdattakoot!
PAOLA. Ezzelinon poika! Veljieni murhaajan poika! Jääkylmä kuolon
käsi minua tavottaa! Te rakkaat, ikimuistettavat, kostamattomat
uhrit! Näen teidät! Te viittaatte minulle! Sinä, Tisolino,
kiharapää.... Haa!...
GIORDANO. Ken huusi? Sinä, Paola!
PAOLA (hämmästyneenä). Minäkö?
GIORDANO. Mitä tahdot?
PAOLA. Manfred -- on...
GIORDANO. Ole huoletta! Me löydämme hänet!
GORELLO (raivokkaasti). Me surmaamme hänet!
GIORDANO. Vaikka olisi hänellä kymmenen henkeä, niin kädelläni ne
puristaisin hänen ruumiistansa. (Menee. GORELLO, LIONARDO seuraavat.)
PAOLA. Taivaan pyhät!