Entiset. GIORDANO. GORELLO.
GIORDANO. Älkää peljätkö, mutta tuo vanhus lörpöttelee kaikenlaisista
kummituksista, joita on ollut näkevinään.
GORELLO. Kummituksista! Vai niin! Yhtä varmaan kuin ijankaikkisen
autuuteni toivoon, luotan sanojeni totuuteen. Täällä on petosta
tehty, ilkeätä kavaluutta harjoitettu. Toimittaessani kostomme ja
voittomme juhlamenoja, syöksemällä vihollisia Brentaan, havaitsin
nuorukaisen, joka näytti päälliköltä eikä tavalliselta soturilta,
sillä kiiltävä sardonyx kimelteli hänen miekkansa kahvassa. Hetken
kuluttua käännyin taas häneen päin -- hän oli kadonnut eikä kukaan
tiennyt mihin.
GIORDANO. Hän on kai itse hukuttanut itsensä Brentaan, tai on joku
soturi hänet sinne viskannut.
GORELLO. Ei; hänet on kätketty; tässä on kavaluutta tehty, kavaltaja
seisoo tuossa. (Osottaa Nooraa.)
GIORDANO. Noora!
NOORA. Valhetta! Herra, palveluksessasi on pääni harmaantunut.
Jumalan edessä vastaan työstäni. Huudan Jumalan todistajaksi,
ansaitsenko kavaltajan ilkeätä nimeä. Uskollinen olen alati ollut.
GIORDANO. Oikeassa olet.
NOORA. Giordano! Kolmekymmentä vuotta olen syönyt surujenne leipää!
Minun nyyhkytyksiini teidän puolisonne viimeinen hengähdys hämmentyi;
vasten minun sydäntäni teidän poikanne, teidän Tisolinonne, raadeltu
pää lepäsi; minun maidostani on Paolani imenyt teidän vihanne, teidän
rakkautenne. Ja minua syytetään kavaltajaksi!
GORELLO. En usko yhtäkään naista, olkoonpa vaikka oma äitini.
GIORDANO. Kavaluus! Se on raskas sana! Jos et muuta voi, kuin
panna häilyvän epäluulon luodinkeveyden pitkän uskollisen elämän
sentneri-painoa vastaan, niin ole vaiti.
GORELLO. No niin, olen vaiti. Minä muka olen maitosuu, lapsi, joka
jokaisessa valkoisessa hurstissa näkee kummituksia. Enkä puhu mitään,
en mitään, en edes noista veripisaroista, jotka johtavat tänne.
GIORDANO. Mitä sanot! Vertako?
GORELLO (katsoo lattiaan). Haa! Tässäkin! Nähkääs, tuoretta verta!
Ja tuossa Nooran kamari! (Pyrkii sinne.) Saamme nähdä, olenko
valehdellut!
NOORA. Se on makuukamarini. Ei sinne!
GORELLO. Pois käärme, pois!
NOORA. Herra! Sallitko hänen saattaa minut epäluulon alaiseksi,
tahrata koko elämäni kunnian?
GIORDANO. Jos olet syytön, miksi pelkäät?