Entiset. PAOLA. NOORA.
GIORDANO. Lapsikulta, sinä ainokaiseni!
PAOLA. Isä!
GIORDANO. Mitä toimiskelit?
PAOLA. Mitä vaimon tulee.
GIORDANO. Olet kalpea! Vapiset!
PAOLA. Minäkö? Ja mistä syystä?
NOORA. Vieläkö kysyt? Voi ilkeätä, hirmuista työtämme. Kaikki jäseneni
ovat vielä jähmeät muistaessani mitä olemme nähneet.
PAOLA. Minäkö pelkäisin! Jos vieras kysyisi: eikö veriaseet kammota
arkaa impeä, -- niin en ollenkaan ihmettelisi. Mutta Noora! Olenhan
minä Paola Moroni! -- Kodissani istuivat epätoivo ja viha uskollisina
tovereina, haavoitettujen valitus-huudot lasna minua tuudittelivat,
ja kun muut neidot leikkivät kevään ruusuilla, minä totuin sitelemään
taistelun veriruusuja.
GIORDANO. Oletpa todellakin Moronin sankari-sukua.
GORELLO (terävästi Nooralle). Sinä olet toista laatua. Sinä pakenit!