GIORDANO. Tehty on työmme! Nyt on rauhan aika ja kaivattu lepo
suodaan sinulle, väsynyt ruumiini! Pikari tänne! (Viiniä tuodaan.
Hän juo.) Haa! viinirypäleen punaista verta! Jospa olisit Ezzelinon
sydänverta; kukoistavaksi, reunaksi nuorukaiseksi tutisevan vanhuksen
muuttaisit, niinkuin lempeä kevätsade tekee kellastuvan ruohon
vihannaksi. Missä on Paolani?
GORELLO. Kappelissa hän laakereilla ja sypresseillä seppelöitsee
kaatuneiden miestemme ohimoita.
GIORDANO. Kuka seppelöitsi minun poikieni kiharat? Haudattomina ovat
heidän luunsa vaalenneet korppien ruokana. (Katkerasti.) He ovat
kuolleet, ja minä olen elossa!
GORELLO. Onhan teillä jäljellä veljenpoikanne, uljas Lionardo,
Olisimme kenties nyt juoneet Brentan pohjan mutaista vettä, joll'ei
hän urhoudellaan olisi pelastanut linnaamme, kukistanut vihollisiamme.
GIORDANO. Onko hän lihaa minun lihastani, luuta minun luistani!
-- Ja kuitenkin hän on sielulleni rakas. Lieneekö hänen haavansa
vaarallinen?
GORELLO. Paola on lempeällä kädellänsä sitonut hänen haavansa,
niinkuin muidenkin.
GIORDANO. Ja viholliset?
GORELLO. Heitettiin Brentaan.
GIORDANO. Kaikki?
GORELLO. Kaikki! Niinkuin Jumalan kostavat kerubiimit seisoimme,
veriset kirveet kädessä, joen äyräällä ja armotta syöksimme armoa
huutavat syvyyteen. Brenta luikerteli niinkuin ankara käärme törmän
alla ja avasi aaltojensa ahnaan kidan heitä nielemään. He ovat
hukkuneet, ja kohdatkoon heitä ijankaikkisuuden kirous!
GIORDANO. Ja erittäin poikieni murhaajaa, Jumalan vihollista ja
saatanan ystävää, tuota ruoskaa, jolla helvetti pieksee vertavuotavaa
Italiaamme -- tuota Ezzelino da Romanoa!
GORELLO. Hänkin sai tänään kovan iskun. Veljensä pojan ruumis viruu
nyt Brentan pohjassa, ja suuri joukko hänen sotamiehiänsä on kaatunut.
GIORDANO. Veljensäkö pojan? Veljensäkö pojan vain? Eikö oman
poikansa? Oi, Herra, Herra, anna minun elää, kunnes olen saanut
kostaa! Kuinka usein kovimmassa tuskan hädässä pyysin huoaten
sinulta kuolemaa, -- nyt rukoilen, anna minun elää, niin kiitän
sinua! En paljoa pyydä! Hän on murhannut minulta neljä poikaa;
käsiini tahtoisin vaan yhden hänen pojistaan, yhden ainoan, niin
ylistäisin sinun oikeuttasi. Tässä seison niinkuin mureneva hautakivi
huolehtivain sypressien varjossa, vaan en valita, jos vain Ezzelino
vaipuu samaan äärettömän kurjuuden syvyyteen. (Äänettömyys.) Jo alkaa
hämärtää. Käske Paolani tänne!
GORELLO. Hän tulee.