KUNINGAS (yksin, nousee seisaalleen.) Hän on poissa. Olen yksin. Tuntuu
siltä, kuin olisin kaikkien hylkäämä. Ei, ei! Vielähän olen kuningas.
(Soittaa. Texeira tulee.) Samppanjaa! Minun täytyy virkistää mieltäni.
Minua paleltaa. (Samppanjaa tuodaan, kuningas juo.) Lääkärini on
sanonut, että voin vielä elää monta vuotta, hän on kyvykäs mies. Voin
häneen luottaa, ja kuitenkin tuntuu siltä kuin kuolema, kamala viikate
kädessä, seisoisi takanani ja osottaisi päätäni. (Juo.) Pah! Houreita!
Haa! Tunnen hirveän ahdistuksen painavan ja vaivaavan rintaani.
(Äänettömyyttä.) On niinkuin tekisi mieleni nähdä verta vuodatettavan,
murhaajieni verta. Tuon salinoven takana seisoo kenties murhamies
odottamassa, milloin voisi pistää minut kuoliaaksi. En tohdi täältä
poistua. Ja tämä viini sitten! Se on ehkä myrkyllä sekotettua. Olkoon
mitä on: se tarjoo minulle nautintoa ja siihen tahtoisin mieluimmin
kuolla. (Kauhistuen.) Tuon ajatuksen paholainen johdatti mieleeni.
Minun pitää saada seuraa. (Texeira tulee.) Onko siellä ketään, joka
odottaa päästä puheilleni?
TEXEIRA. Donna Theresia de Tavora, Aveiron herttuatar.
KUNINGAS. Theresia! -- minun luonani! Saanko uskoa korviani? Haa!
Vihdoinkin tuo ylpeä nainen on taipunut! Herttuatar tulkoon!
(Texeira menee.)