KUNINGAS (tervehdittyään). Tänään on sangen paha ilma. Olen maannut
koki yön kovin huonosti. Haavani on minua suuresti vaivannut. Olen
kai hyvin kalpea.
POMBAL. Sire, näytätte tosiaankin kärsivältä.
KUNINGAS. Niin, minua aina unessa mustat haamut vainoava tavotellen
henkeäni. Alinomaa pistoolin luodit korvissani vinkuvat. Niin, tunnen
että olen alituisten salajuonien alainen; sitä ei uskota. Ajatelkaas,
kun ovat väittäneet sitäkin, etten muka ole laisinkaan haavoittunut!
Ah! kaikki tahtovat kukistaa minut, kaikki suojelevat murhamiehiäni,
kaikki vaativat heille helppoa rangaistusta.
POMBAL. Minäkö myöskin, Sire?
KUNINGAS. Anteeksi, anteeksi, te olette ystäväni. Niin, te olette
todellakin ollut innokas ilmi saamaan näitä hirvittäviä rikoksia.
Noita kiittämättömiä ilkimyksiä! Niin kauan kuin he elävät, vapisen
joka hetki levottomuudesta, ja vasta silloin, kuin olen kuullut
heidän viimeisen kuolonkorahduksensa, hengitän vapaasti.
POMBAL. Voitteko rauhoittua sillä, että olette katkaissut muutamia
oksia, jotka löivät teitä silmiin, vaikka myrkyllinen päärunko vielä
jää seisomaan?
KUNINGAS (syrjään). Hän tarkoittaa Jeesuksen veljeskuntaa. (Ääneen,
niinkuin ei olisi kuullut Pombalin sanoja.) Eikö teidän mielestänne
olisi sopivaa pystyttää temppeli pyhälle Sebastianille, jota minun
on kiittäminen ihmeellisestä pelastuksestani?
POMBAL. Katkaisette sormen, mutta käsi jää vielä paikoilleen teitä
lyömään.
KUNINGAS (ei edelleenkään ole kuulevinaan). Ja lisäksi voisi vielä
ehkä panna toimeen kiitosjuhlat koko maassa.
POMBAL. Niin, kaikkeen tuohon on vielä aikaa, kun olette täydelleen
pelastanut henkenne tuhoamalla vaarallisimmat vihamiehenne. Vasta
silloin voitte sanoa, että pyhä Sebastian on teitä suojellut, vasta
silloin on Portugalin kansalla syytä tyvenin mielin kiittää Jumalaa.
KUNINGAS (levottomana). Olen todellakin pahoinvoipa. Rakas markiisi,
luulenpa etten tänään ole halukas keskustelemaan valtioasioista.
(Soittaa. Texeira tulee.)
POMBAL (kiireesti). Hänen majesteettinsa käskee, ettei ketään saa
päästää sisään, olkoon kuka hyvänsä. (Texeira menee.)
KUNINGAS. Olette rohkea, herra markiisi.
POMBAL. Luulin että se oli teidän majesteettinne tarkoitus.
KUNINGAS (syrjään). Huomaan, etten voi livistää pakoon. Olkoon siis
menneeksi, silloin siitä kerrankin pääsee! (Ääneen.) Tarkoitukseni,
-- tietystikin. (Istuutuu.) No, mitä siis oikeastaan tahdotte? Sanalla
sanoen --!
POMBAL. Jesuiittain karkoittamista.
KUNINGAS. Siihen minä en ikinä suostu.
POMBAL. Miksi ette?
KUNINGAS. Siksi, -- siksi etten tahdo. Silloinhan minut koko
Europassa julistettaisiin uskonnon vainoojaksi. Puolisoni mainitsi,
että eräs hänen hovinaisistaan kertoi lukeneensa erään jumalattoman
ranskalaisen filosoofin teoksen, jossa minua verrattiin harhaoppiseen
Preussin Fredrikiin. En voi sanoa tekijän nimeä, sillä (tehden
ristimerkin) en katso hurskaan kristityn velvollisuudeksi panna
mieleensä mokomien uskottomain jumalainkieltäjien nimiä, mutta siinä
itse näette uudistuksienne tulokset.
POMBAL. Tämäkö perusteenne?
KUNINGAS. Mitä hänen pyhyytensä siitä sanoisi? Jeesuksen veljeskunta
on liiaksi mahtava, -- me emme tohdi sitä suututtaa. Sitä paitse pitää
meillä olla syitä, perusteita maailmalle ilmoitettavana.
POMBAL. Eikö viimeinen salahanke teidän henkeänne vastaan ole todistus,
jonka pitäisi saada heidän uskollisimmat ystävänsäkin uskomaan? Eikö
heidän kätensä ole ruhtinasten verillä tahratut? Jokaisella noista
kymmenestä, joille kuolemantuomion julistitte, on puolellaan satoja,
jotka joka hetki vetävät henkeään vain syytääkseen teihin kirouksia,
-- joiden ainoa tunne on kosto, joiden ainoa ajatus on teidän
murhanne.
KUNINGAS. Tiedän, -- he ovat vihamiehiäni. Mutta nähkääs, -- sanon
siis totuuden: en tohdi, pelkään heitä. Lapsuudestani asti on minuun
istutettu se käsitys, että Jeesuksen veljeskunta on jotakin
suurta, hirmuista, mahtavaa, joka toisessa kädessään pitää taivaan,
toisessa syvyyden avaimia, -- jotka tuntevat vähäpätöisimmän ihmisen
pienimmätkin ajatukset, -- joiden rankaisevaa kouraa ei voisi välttää,
vaikka; pakenisikin Portugalista, Europasta, asutusta maailmasta,
elämästä --, sillä he ovat mahtavammat kuin maan kuninkaat, ja taivaan
enkelit kuulevat heidän ääntään.
POMBAL. Myönnän, että ovat mahtavat, mutta heidän mahtinsa on uhkaavan
pilven, joka näyttää hirmuiselta, vaan jonka auringon säteet pian
hajoittavat. Kautta koko nykyajan käy huuto noita jesuiittoja
vastaan, kauhun huuto menneisyyteen nähden ja koston huuto
tulevaisuuteen nähden. Pieni Portugal on antava Europalle esikuvan,
josta tämä tulee sitä iankaiken kiittämään.
KUNINGAS. Tuhlaatte sanojanne turhaan. Minä en voi ryhtyä
karkoittamaan Jeesuksen veljeskuntaa.
POMBAL. Sekö viimeinen sananne?
KUNINGAS. Viimeinen.
POMBAL. Silloin minun täytyy teidän majesteetiltanne pyytää virastani
eroa.
KUNINGAS. Eroako? Mahdotonta! En tule toimeen ilman teitä. Ah!
te tahdotte saada ministeri-palkkanne korotetuksi. Saatte. Se on
todellakin pieni, myönnän sen. Teistä on tuleva ruhtinas, ensimmäinen
Portugalissa -- ajatelkaas, se kuuluu kauniilta. Vaan ette saa minua
jättää, kaikessa muussa tahdon noudattaa mieltänne. Eikö totta -- te
jäätte?
POMBAL. Sire, sanassani pysyn.
KUNINGAS. Mutta pyydän, rukoilen, -- kuninkaanne, ei, ei, ystävänne,
joka hyväksenne on tehnyt kaikki, rukoilemalla rukoilee teitä
jäämään. Minulla ei ole ketäkään muuta, johon voin luottaa.
POMBAL. Valitkaa! -- minut tai jesuiitat, uskollisin palvelijanne tai
kiukkuisimmat vihamiehenne.
KUNINGAS (kylmästi). Vai niin! Luulette olevanne tuiki tarpeellinen.
Erehdytte kerrassaan, hyvä markiisi. Menkää herran nimeen, -- me emme
tarvitse teitä.
POMBAL. Niin pian kuin mahdollista annan kertomuksen niistä
yhdeksästä vuodesta, joina olen kuninkaani käskyjä toimittanut. Tämän
kirjeen voin heti jättää teidän majesteettinne haltuun. Se on hänen
pyhyydeltään, paavi Clemens XIII:nnelta, joka joitakuita päiviä sitten
vielä oli kardinaali Aqvaviva.
KUNINGAS (lukee). Haa! Pyhä Isä on tyytymätön. Hänen kanssaan pitää
heti suoriutua.
POMBAL. Niin, hän vaatii, että teidän murhaajanne, koska ovat
jesuiittoja, pitää jättää rankaisematta.
KUNINGAS. Arveluttava asia! Teidän pitää saattaa se oikeaan.
POMBAL. Teidän majesteettinne, unhotatte että olen pantu viralta.
KUNINGAS. Pyhä Sebastian! Tunnen etten koskaan voi selvitä tästä
sokkelosta.
POMBAL. Clemensin ovat jesuiitat asettaneet paavinistuimelle. Kun hän
nyt näkee teidän majesteettinne näitä suosivan, niin vaatii hän
röyhkeästi kaikkien murhamiehinenne vapauttamista, jotta he sitä
paremmin voisivat hioa niitä tikareita, jotka eivät ensi kerralla
osuneet oikeaan. Meidän täytyy siis alkaa taistelu pyhän paavinistuimen
kanssa. Meillä ei ole muita liittolaisia kuin protestanttinen Englanti,
joka tässä kohden ei voi meitä auttaa. Ranska ja Espanja ovat
vihollisiamme, -- pian voi sota syttyä näitä valtoja vastaan. Tosin
on armeijallamme taitava päällikkö, Schaumburgin herttua, mutta hän
pyytää eroansa samalla kertaa kuin minäkin. Itävallan kanssa olemme
jotakuinkin hyvässä sovussa, mutta ainoastaan minun ja puolisoni
erikoistuttavuuksien kautta. Jos minä luovun virastani, niin saatte
Maria Theresiasta vihamiehen. Näettekö, mitä voitte toimittaa ilman
minua?
KUNINGAS (menehtyneenä). Hallitkaa!
POMBAL. Itse Portugalissa olen murtanut aatelin vallan. Olen
hankkinut kruunulle takaisin kaikki ne tilukset, jotka aateli on
pakolla ottanut heikolta hallitukselta. Olen tehnyt kuningasvallan
suureksi ja peljätyksi, niin että nämä pikkutyrannit eivät uskalla
sen valtamahdin edessä päätään nostaa. Jos minut pannaan viralta,
niin tämä mehua ja voimaa imevä harvainhallitus kohottaa taas päätään
ja anastaa väkisin entisen valtansa.
KUNINGAS. Hallitkaa!
POMBAL. Ja mitä tulee teidän yksityiseen elämäänne, niin eikö kaikki
salaiset vihamiehenne riemuitse ja todelliset ystävänne huolestu
nähdessään, miten te kohtelette uskollisimpia palvelijoitanne? Kaiket
päivät saatte levottomana vavista kapinoitsijain tikareita, kaiket yöt
unissanne niitä peljätä.
KUNINGAS. Hallitkaa! Jätän kaikki teidän haltuunne, tehkää niinkuin
tahdotte.
POMBAL. Pidättekö sananne?
KUNINGAS. Pidän.
POMBAL. Nyt olette taas oma itsenne, ja niin minäkin taas olen sama
kuin ennen. Haa! Nyt olen siis saavuttanut unelmieni päämäärän!
(Menee.)