(Näyttämönmuutos. Sali Theresian asunnossa.) MALAGRIDA kahleissa,
MOREIRA, AVEIRO, RAFAEL.
AVEIRO (osottaen Rafaelia). Tuoko siis se mies?
MOREIRA. Tuo. Hän on meidät kuninkaasta pelastava, jos ei puolisonne
suostu käyttämään valtaansa.
AVEIRO. Hänen täytyy. Lafoens ei saa tulla kuninkaaksi.
MALAGRIDA (joka on ollut vaipuneena rukouksiin). Rafael! Poikani!
RAFAEL. Isä!
MALAGRIDA. Oletko koko illan polvillasi rukoillut, niinkuin käskin?
RAFAEL. Olen. Rukoilin sata isämeitää ja kaksisataa Ave Mariaa, mutta
silloin alkoi aivojani polttaa ja huumata, niin etten enää voinut
lukea.
MALAGRIDA. Se oli jumalallinen valkeus, joka tunki sisään ja lumosi
sinut, sama valkeus, joka muinoin näkyi Taborilla apostoleille. Vasta
silloin, kuin maalliset ajatukset hämmentyvät, voittaa taivaallinen
viisaus alaa. Tottapahan olet ruoskinutkin itseäsi?
RAFAEL. Käytin noita hihnoja, joissa on ne suuret naulat, ja käskin
kahta veljestä ruoskimaan minua, sill'aikaa kuin itse lauloin virren.
MALAGRIDA. Ethän vain laulanut virttä liian nopeaan? On muumia
jumalattomia, jotka sillä tavalla tahtovat peijata donnaa. He saavat
helvetissä palaa pää alaspäin, sill'aikaa kuin huuhkajat huutavat sitä
virttä heidän korviinsa, sen on hän itse minulle kertonut. Mutta
tiedänhän, että sinä olet yksi niitä Jumalan valittuja. Näet, pyhä
Neitsyt näkyi minulle unessa ja sanoi: minä tarvitsen marttyyrin, joka
kukistaa viholliseni ja suorittaa työni. Silloin mainitsin sinun
nimesi. Pyhä Neitsyt hymyili lempeästi ja sanoi: hän on minulle
otollinen.
RAFAEL. Niinkö pyhä Neitsyt itse on minusta sanonut? Tulkoon nyt
polttolava, mestausmiekka, petoeläimet ja kaikki julmuudet, millä
pahuus muinoin pyhiä marttyyrejä vainosi, minä en kauhistu, en,
minä riemuitsen.
MALAGRIDA. Ylistetty sinä nuorukaisten joukossa, jonka Jumala itse on
aseekseen valinnut! Sinun nimesi on oleva kaunistukseksi nykyajalle
ja kateudeksi jälkimaailmalle. Sinun nimesi on oleva siunaukseksi
pyhille, mutta kiroukseksi jumalattomille. Oletko valmis kaikkeen
mitä vaadin?
RAFAEL. Olen.
MALAGRIDA. Oletko valmis verelläsi parantamaan pyhän Neitsyen haavoja,
joita maailman pahuus kirveltää? Oletko valmis pelastamaan Jeesuksen
pyhää veljeskuntaa, jota saatana uhkaa hävittää? O, silloin enkelit
lankeevat eteesi kasvoilleen ja pyhimykset huudahtavat: hän on suurin!
RAFAEL (hurjasti). En ole enää elävien joukkoa, sillä korvani kuulee
pyhien hallelujahuudot ja silmäni näkevät Jumalan leimuavan istuimen.
MALAGRIDA (tarjoo hänelle pistoolin). Ota tämä pyhä ase. Herra muinoin
hävitti Faraon ja hukutti hänet meren aaltoihin. Hän antoi Ahabin
alastoman ruumiin koirain nuoltavaksi. Tuon jumalattomat Belialin, joka
nyt valtaistuimelta myrkkyä syöksee, hänet Hän tahtoo tällä aseella
surmata.
RAFAEL. Eikö muuta mitään? Etkö katso minun ansaitsevan marttyyrikruunua?
MALAGRIDA. Niinkuin muinoin Vapahtajan, niin sinutkin sotamiehet
ottavat kiinni. Sinua pakotetaan sanomaan, kuka tämän on pannut
toimeen. Sinun tulee vastata: Pombal. Silloin sinut surmataan.
Tule nyt ottamaan siunaus. (Siunaa hänet.)
RAFAEL (hetken äänettömyyden jälkeen). Milloin tulee kuningas?
MALAGRIDA. Pyhä Neitsyt tahtoo itse kolkuttaa sen paatuneen sydäntä
kääntääkseen sitä. Jos hän sittekin paatuu -- niin, silloin on hän
saatanan valtaan annettu, ja madonna lähettää valkeuden sinua
valaisemaan merkiksi, että hän vaatii palvelustasi.
MOREIRA (hiljaa Malagridalle). Voisitte itse mennä paikalle ja näyttää,
miten hänen tulee tehdä.
MALAGRIDA. Niinkuin tahdotte. Rafael, tule mukaan!
(RAFAEL ja MALAGRIDA menevät.)