KUNINGAS. Roomassa ollaan siis suopeita meidän hankkeillemme?
SALDANHA. Jos voisi kasvaa se ylpeys, jota tunnen, kun saan elää
valistuneen vuosisadan valistuneimpain ruhtinasten aikana, niin olisi
se todellakin tapahtunut viimein Roomassa ollessani. Kaikkialla
kuulin Portugalin jaloa hallitsijaa ylistettävän Europan ruhtinasten
esikuvana. Hänen Pyhyytensä itse suvaitsi, keskusteltaessa teidän
majesteettinne hallituksesta, lausua: kas siinä se todellinen valistus!
KUNINGAS. Todellakin! Meistä puhutaan Euroopassa, niin, niin,
ehkä ei ilman syytä. Kun ajattelen yhdeksänvuotista hallintoani,
niin anteeksi-annettavalla ylpeydellä voin sanoa niinkuin hänen
pyhyytensä: kas siinä se todellinen valistus! Miltä näytti
sotajoukkomme, rahastomme, maanviljelyksemme ennen ja nyt? Ja tämä
rakas Lissabon sitten? Voin sanoa niinkuin Augustus: sain haltuuni
tiiliskivisen kaupungin ja jätän jälkeeni marmorisen; voin sanoa
sen sitä suuremmalla syyllä, kun olen useimmat julkiset rakennukset
omilla varoillani kustantanut.
SALDANHA. Teidän majesteettinne onkin osakseen saanut maansa
rakkauden, -- Europan kateuden, -- jälkimaailman ihailun.
KUNINGAS. En minä yksin, -- en. Myönnän mielelläni, että, jos
ei ympärilläni olisi ollut sellaisia miehiä kuin te ja Pombalin
markiisi, olisi minun työni ollut varsin vähäpätöistä.
POMBAL. Minua ilahuttaa, että teidän majesteettinne ei halveksi
vähäisiä neuvojani, ja erittäinkin olen kiitollinen siitä, että
olette, sire, suostunut siihen suureen uudistukseen, jonka kautta
jesuiittain veljeskunta muutetaan meidän valtioruumiin hyödylliseksi
jäseneksi.
KUNINGAS. Niin, olen sen tehnyt, -- mutta vastenmielisesti. Uskokaa
pois, olen yhtä innostunut kuin tekin valistuksen suurista aatteista,
mutta, muistakaa, ainoastaan todellisen valistuksen. Valtiota voimme
kyllä uudistaa, mutta kirkkoon -- papistoon emme saa koskea.
POMBAL. Teidän majesteettinne unhottaa, että pyhä Isä itse on
myöntänyt oikeiksi syyt, joista valitamme, ja itse suostunut
Jeesuksen veljeskunnan uudistamiseen. Hän on nimittämällä kardinaali
Saldanhan ylitarkastajaksi osottanut kuinka tärkeänä hän pitää tämän
asian.
KUNINGAS. Pyhän Isän suostumus sehän se rauhoittikin omaatuntoani.
Sitäpaitse eihän tämän asian ole kiirettä.
POMBAL. Sire, minulla on julistuskirja valmiina.
KUNINGAS (tyytymättömänä). Kiireenne ei minua miellytä. Minusta
meidän ei vielä pidä hätäillä.
POMBAL. Meidän täytyy kiirehtiä, etteivät jesuiitat ennakolta saisi
aavistusta asiasta. Sitä paitse on paavi Benedikt huonona sairaana,
-- tämä asia täytyy saada päätökseen, ennenkuin hän kuolee. Kenties
teidän majesteettinne suvaitsee lukea läpi julistuskirjan. (Ojentaa
sen hänelle.)
KUNINGAS. Tahdon miettiä asiaa. (POMBAL ja SALDANHA vetäytyvät
näyttämön perälle.) Kuinkahan pääsen selviämään tästä sokkelosta?
Omatuntoni varottaa minua koskemasta Jeesuksen pyhään veljeskuntaan,
mutta järkeni sanoo, että veljeskunnan toisin järjestäminen on
välttämätön valtaistuimeni turvallisuudelle. (Hetken mietittyään.)
Niin, niin minä teen. Allekirjoitan julistuskirjan, vaan en lue sitä;
kun en tiedä, mitä se sisältää, niin voin pestä käteni. (Kirjoittaa
alle. Pombalille.) Tuossa on! (Liikutettuna.) Olen nyt tehnyt
teille, mitä en olisi edes itselleni uskaltanut.
POMBAL. Armahin kuninkaani!
KUNINGAS. Kardinaali Saldanha, eikö teillä ole muuta minulla
ilmoitettavaa Roomasta?
SALDANHA. Ei, teidän majesteettinne.
KUNINGAS. Siis on audienssi päättynyt, hyvät herrat. Toivon jälleen
näkeväni teidät tänä iltana Aveiron herttuan luona.