Tääll' älä maini pyhää vapaus-sanaa;
Tyrannit, portot kiitost' ei saa siltä,
Mut näitä Pompadour ja Fredrik mairii.
En vapautt' inhoo: -- aikakirjat näyttää,
Ett' ei se Portugaliss' outo ollut,
Pilkkaajat nuo vaikk' ilkkuvatkin meitä,
Etelän kansaa, pimeyden orjiks,
Ivaten elämäämme, runouttamme.
Heist' outoa on toinen niinkuin toinen;
He eivät ole nähneet taivastamme,
Kuink' äärettömiin häikäisten se välkkyy,
Himeä aurinkonsa kuinka meillä
Tulistaa tumman rypäleen ja kiihtää
Veremme kuuman väkeväksi kiihkoks.
Heist' outoa on, että meidän naiset
Voi hartain innoin suurta jumaloida,
Ja ettei kunnia ja uskollisuus
Tarua enää meidän miehist' ole.
Nuo kylmät ivaa lemmenkauneuttamme,
Nuo pienet kunniamme suuruutt' ilkkuu,
Matalat hylkii syvyytt' uskontomme.