(Näyttämönmuutos. Sali Aveiron palatsissa, aistikkaasti
koristettu kukilla ja rintakuvilla. Huonekaluja vähän.
Perällä iso kaksoisovi, joka vie parvekkeelle. Kaikki
kirjavaa kuosia.)
MOREIRA, TAVORA, AVEIRO ja THERESIA.
MOREIRA. Teitte väärin, herttuatar, kun uhmailitte, vallankin nyt,
milloin pieni harha-askel voi tuottaa täydellisen kukistuksen.
THERESIA. En ole oppinut teeskentelemään. Kun näin soturien tuota
kunnian-arvoisaa vanhusta uhkailevan, niin ajattelin ensisijassa
häntä ja viimeisessä itseäni.
TAVORA. Ah, tytär rakas, olet liian rehellinen käsittääksesi tämän
maailman viekkautta. Tämmöisenä aikana, jolloin pahuus niin julkisesti
nostaa päätään, on varovaisuus se ase, jolla totuuden ystäväin tulee
taistella. Onneksi meidän puuttumisemme asioihin ja alttiutemme
palvella Pombalia lienee nyt hänet niin soaissut, ettei hän huomaa,
kuinka horjuu.
THERESIA. Tavorako noin puhuu? Voi tätä aikaa, jolloin sellaista tapahtuu!
AVEIRO. Puolisoni tahtoo tietenkin luulotella maailmalle, että hän on
viisitoistavuotias tyttö, jonka ajatukset voi lukea hänen poskistaan
ja joka ei edes tunne, mitä sana teeskentely on. Minunkin käteni
olisivat tänään mieluummin kuristaneet kuin syleilleet tuota
halpasukuista ilkiötä, mutta tulevaisuus on sitä runsaammin korvaava
mitä hetkelle luovutin, sen tiesin ja painoin vihani takaisin
sydämmeeni.
MOREIRA. Se tulevaisuus on kenties lähempänä kuin luulette.
TAVORA. Älkäämme hätäilkö. Mitä arvelette?
MOREIRA. Aion heti puhutella kuningasta.
TAVORA. Mahdotonta! Olettehan maasta karkoitettu. Mitä hänen
majesteettinsa sanoisi moisesta kovakorvaisuudesta?
AVEIRO. Sitä ihmistä, joka ehdollaan pistää päänsä käärmeen kitaan,
pidän minä houkkiona, ja tähän saakka olen aina luullut, että te
olette älykäs mies.
MOREIRA. Tiedän tekoni rohkeaksi, mutta en saa epäröidä.
AVEIRO. Mitä sitä paitse saatte aikaan tuon petollisen kuninkaan
luona, niin kauan kuin hän on Pombalin vallassa?
MOREIRO. Kuinka Pombal ahdistaa pyhää kirkkoa, kuinka sen ystäviä
vainotaan, kuinka salaisia juutalaisia ja julkisia kerettiläisiä
suositaan, sen tiedämme kaikki. Meidät, jesuiitat hän siis mielellään
karkoittaisi, saadakseen häiritsemättä toimittaa jumalattomia
tekojaan. Nyt on kardinaali Saldanha tullut Roomasta ja tuonut
salaisia sanomia pyhältä Isältä. Kukaan ei täällä vielä tiedä mitä
ne sisältävät, paitse kuningas, Pombal ja kardinaali. Ei paavi
eikä kardinaali ole Jeesuksen veljeskunnan ystäviä. Saldanha,
samassa kun palvelee Jumalaa, pystyttäisi mielellään pieniä
temppeleitä Voltairelle, Raynalille ja mitä ne ovatkaan nimeltään
nuo pikkujumalat Ranskassa, joille ihmiset nykyaikana polvensa
notkistavat ja jotka Pombalin silmissä ovat pyhemmät kuin marttyyrit,
jotka ovat elämänsä ristin hyväksi uhranneet. Tahdon nyt kuninkaan
omasta suusta kuulla, mitä meidän on varottava. Itse aavistan pahinta.
TAVORA. Luuletteko todellakin, että hän uskaltaisi ahdistaa Jeesuksen
koko pyhää veljeskuntaa?
MOREIRA (puoleksi itsekseen). Jos niin on -- ja jos kuningas on sama
kuin ennen, -- silloin --
TAVORA. Mitä aiotte tehdä?
MOREIRA. Sen saatte tietää audienssin jälkeen. (Syrjään.) Nuo pelkurit
eivät saa tietää kaikkia tuumiani. Heikot ihmiset kuolevat liian
väkevistä lääkkeistä.
TAVORA. Mutta miten aiotte päästä kuninkaan puheille? Tai kenties on
miniäni tullut järkiinsä ja --
THERESIA. Herttua! Älkää jatkako, jottei minun tarvitsisi toivoa että
voisin huutaa omille korvilleni: valehtelija!
TAVORA. Tyttäreni, käsität väärin isällisen ja hyvän tarkoitukseni,
-- toden totta, väärin sen käsität. Varjelkoon taivas, että
koittaisin pakottaa sinua rikkomaan sitä siveyden lupausta, jonka
vannoit pyhälle Neitsyelle! Mutta hän voi itse kirkon kautta antaa
sinulle takaisin tämän valan, jotta sitä enemmän voisit toisella
tavalla edistää hänen työtään täällä maan päällä.
THERESIA. Toisin sanoin: minun pitää ruveta kuninkaan lemmityksi,
minun tulee teidän voitoksenne pitää pientä kauppaa ruumiillani ja
sielullani. (Ilkkuen.) Joka hellästä katseesta tuottava virka, joka
suutelosta -- vihamiehen pää, -- eikö niin?
TAVORA (syrjään). Kuitenkin mielestäni esitin asian niin kauniisti.
THERESIA. Kun muinoin hekumallinen kuningas Ferdinand vietteli
Tellezin edessä hänen vaimonsa, niin tämä peitti häväistyt kasvonsa,
kunnes miehen häpeä oli kostettu. Koko Portugalin aateli sanoi
silloin miehelle: "me olisimme tehneet niinkuin sinä", -- ja nyt --
haa!
MOREIRA. Theresia, sinä olet ylväs nainen. Eikö kruunukaan voisi
päätöstäsi muuttaa? Tiedät, kuinka intohimoisesti kuningas sinua
rakastaa, -- voisit mahdollisesti kokonaan sysätä syrjään yhteisen
vihamiehemme, Pombalin. Muille naisille voisin ehdottaa tuota
loistavaa surkeutta olla kuninkaan rakastajatar, sinulle en. Mutta
-- kuningattaren voi piankin tehdä mieli luostariin, kirkko voi
päästää teidät velvollisuuksistanne, ja silloin --
THERESIA. Vaikka tuo kuningas karttaisi minua jakamaan maan
valtaistuinta kansaan, ja vaikka hänen valtikassaan olisi tähtiä
timanttien sijassa, niin sittenkin halveksien torjuisin hänen tarjonsa.
Niin, vaikka kuka mies hyvänsä tarjoisi minulle kruunun sillä ehdolla,
että saisi minut vallata, niin vastaisin kieltämällä, jos kohta
sulkisinkin silmäni, jottei niitä kruunun loisto häikäisisi.
(Kantapoika tulee.)
KANTAPOIKA. Hänen ylhäisyytensä, Lafoensin herttua.
THERESIA (syrjään). Prinssi! -- tällä hetkellä -- minä en voi --
(Poistuu joutuin.)
MOREIRA (syrjään). Mitä tämä? Se oli kuin salama yössä, ja kuitenkin
luulin selvästi näkeväni kaikki. Rakastaako hän prinssiä? (Ääneen.)
Herttua tulkoon! (Kantapoika menee.) Minulla olisi sanottava hänelle
muutama sana kahden kesken. Niinkuin tiedätte, on hän minun entinen
oppilaani. Eihän teille liene haitaksi jättää meidät kahden?
TAVORA. Aiotteko udella hänen mielipiteitään?
MOREIRA (pikaisesti). En.
AVEIRO. Tosin en voi häntä kärsiä, mutta kuninkaan veljenä on hän
varsin vaikuttava mies, niin että meidän pitää koettaa saada hänet
puolellemme. Jätämme siis teidät.
(Menevät.)