Erik von der Linde kuoli vuonna 1666 jättäen jälkeensä ainoastaan
tyttären, joka serkkunsa muistoksi oli saanut nimen Vendela. Maaherra
haudattiin Paraisten kirkkoon.
Gustaf etsi onneaan sotatanterelta. Mellinin suomalaisen hevosväen
everstiluutnanttina hän otti osaa Lundin taisteluun Tanskaa vastaan
käydyssä sodassa joulukuun 4 päivänä 1676. Läpi kaulan meni
vihollisen kuula, ja vuotaen verta monista haavoista hän kuoli ja
haudattiin Tukholmaan Riddarholman kirkkoon. Kun hän oli sukunsa
viimeinen, särjettiin Linde-suvun vaakuna hänen arkkunsa eteen.
Martinus Stodius sai kestää ankarat syytökset taikaopin
viljelemisestä, mutta kreivi Brahe kumosi ne päätökset, joilla
yliopisto riisti häneltä kaikki arvot. Vuonna 1660 hän erosi
yliopiston opettajan toimesta ja siirtyi Naantaliin hoitamaan
kirkkoherranvirkaansa. Siellä hän kuoli, ja sinne hänet haudattiin v.
1675.
Gabriel Tuderus pysyi yliopistollisten kahakoiden johtajana, kunnes
hänet vuonna 1659 karkotettiin Turusta. Upsalassa hän jatkoi
opintojaan. Vuonna 1669 hän tuli Inarin kappalaiseksi, v. 1675
Kuusamon kirkkoherraksi ja sai saman toimen 1684 Ala-Torniossa, jossa
hän kuoli 1705. Tulisella luonteellaan, joka kaikki vaikeudet voi
kestää, hän ryhtyi käännyttämään lappalaisia kristinuskoon. Ja tuolla
pohjoisessa hänen runoilijan lahjansa puhkesivat esiin, ja hänestä
tuli se mies, jonka aloitteesta suomenkielinen taiderunous ensin
alkoi oraalle nousta.