Rakas siskoni Heliina-rouva, entinen Tossavatar.
Jo minä olen päivitellyt ja päivittelemästä päästyäkin päivitellyt
sinun onneasi. Tyhmiksihän minä kaupunkilaisia luulin, mutta en minä
heitä niin hulluiksi uskonut, että yksinkertainen piika heitä olisi
voinut puijata niin pahasti kuin sinä heitä puijasit. Tulla vaimoksi
tavalliselle miehelle, siinä on puuhaa parahiksi, mutta saada oikea
herra, se on varmaan hyvin hikistä hommaa. Mutta kun kone käy täydellä
höyryllä, kuten sinulla, ja reitit ovat selvät, niin perille se laivan
potkaisee. En minä vain herroja narrata uskaltaisi, kun olen tällainen
alhainen piiankossikka, enkä ole edes herroissa sivistystä saanut enkä
muuta oveluutta oppinut. Johan minä maan alle ennen painuisin,
ennenkuin heidän kanssansa puuhiin ryhtyisin. Että kelpaa se mies
minulle tyvempääkin eikä niiltä viimeisiltä yläoksilta.
No, jos sinua nyt lykästi ja hyvin heitä puijasit, elä anna onnen
sokaista itseäsi. Näkee sen kaupunkilainenkin, minkä tavaran sai. Olla
rehellinen, se on hyvä ja oikea asia. Pitää ollaksesikin nyt uskollinen
vain, sillä ei ole enää laitaa siinä, jos heittäydyt heittiöksi.
Tehköön jos kuin mielesi, elä petä miestäsi, elä uhallakaan, olkoon
mies vaikka aasi, vaikka hännätön apina, olkoon kaljupää tahi
lasisilmä, kenkkajalka tahi vaikka kuinka laiha, kyllä siinä on sinulle
miestä parahiksi. No, kovin viisas se ei voine olla, mutta se on sinun
onnesi vain. Ihan minua naurattaa. Mutta varoittamatta en mitenkään voi
olla.
Yhtä ja toista kaupungissa sattuukin ja paljon siellä näkeekin. Näin
minä viime markkinoilla siellä apinan ja kävinhän minä teatterissa
oikeita herrojakin katsomassa, ja hyvin hienoja ne olivat. Mutta
niinpäs kävi sielläkin, että yksi herra nai köyhän tytön, ihan minua
silloinkin jo nauratti ja tytön puolella olin. Mutta se tytönpahus
petti sen herrapahan, ja ihan minulle taas surku sitä herraa tuli. Ei
se ollut naurun paikka se taas. Vaan sepä se tahtoo olla hyvän palkka.
Ota esimerkkiä siitä.
Mökissä tapettiin pässi sinun muistojuhlaksesi ja keitettiin
tappaissoppaa oikein saunapadalla. Äiti söi munuaiset. Isä ei antanut
lasten niitä ottaa, vaan sanoi, että ne ovat äidille palkkioksi
sinusta, että äidin se on ansio, kun teki tytön niin korean ja vehmaan,
että herroille kelpasi. Äiti väitti taas, että isä saa ne syödä, isän
on näköinenkin koko tyttö, vaan isä sanoi, että jos onkin näköinen
vähän, tapainen on äidin, äiti muuten ne oikeat tekotavat tiesi, jolla
tehdä tyttö sydänjuuriaan myöten niin virhitön, että herrat sen ensi
sijalle asettivat, sitä ei teekään joka mökin mamma. Ja jo kehui
äitikin, että on hän aina tiennyt, että se Heliina-tyttö pitkälle
maailmassa potkii, kun pienenä nielaisi markan rahan. Hyvä heidän oli
sanoa, kun eivät tienneet, mitä pillereitä olet siellä niellyt, mutta
elä pelkää, en solttujutuistasi mitään kenellekään puhu. Saat katkaista
kaulani, jos sanaakaan sanon.
Olipa mökillä hulinaa sinä sunnuntaina. Vein isälle litran miestä
väkevämpää ja äidille putelin punssia. Siellä olivat leiponeet
vehnäleettoja niin suuria, että pienillä suusta maahan ulottuivat, ja
hauska sitä oli nähdä, kun jokainen pikku tyttö osaansa söi. Kahvia
juotiin sitten niin paljon kuin jokainen ikinä jaksoi ja puolikuppisia
tehtiin, ja vanhemmat olivat pehmeitä kuin hyvät naurispaistikkaat, ja
hyvällä tuulella olin minäkin. Isä se ihan vetisteli, ja äiti sanoi,
ettei hänellä eläessään ole näin lystiä ollut, ei omissa häissäänkään.
Hän pelkäsi silloin kurjuutta, ja sitähän siunautui sitten ihan
nurkantäydet. Ihan sitä oli vaellettu kuin sokkosilla pimeimmässä
näretyrreikössä. Vaan nythän tuo tuntui, kuin Mooses itse olisi
sauvallansa lyönyt mökin seinään ja siitä kurjuus pääsi ulos
virtaamaan. Ja kas, "mikäs valo tuosta mökin seinästä nyt paistaakaan",
intti mamma, "ihanhan se nyt yhtäkkiä Siinain vuoren tuohon eteen
paiskasi, ja enkelikö se nyt ilman kautta Palestiinaan viedä tahtoo,
kun ei jalkakaan enää maata tapaa", viittilöi mamma, mutta isä sanoi,
että oletpa nyt hiprakassa, mammaparka, ja pani kätensä mamman kaulaan
ja sanoi, että jos olisi likistää mammaa nyt kiitokseksi kerta. Vaan
siihen ei mamma suostunut, ei ilennyt, sanoi "mene tuosta lasten nähden
rakastelemasta toki". Ja kun tuli yö, nukuimme pahnoille kaikki kuin
porsaat. Ja aamusilla, kun aurinko nousi, oli äiti keittänyt kahvit jo
ja herätti minut juomaan. Ja me kahden äidin kanssa istuimme tuvan
ulkorappusella ja ryypeksimme kahvia, minkä kerkesimme. Ja sen minä
sanon, etten ikinä ole nähnyt äitiä niin iloisena. Ihan se oli kuin
muuttunut ja kymmenen vuotta nuortunut. Kasvot olivat silinneet ja
hohtivat hyvää mieltä. En kirjoita enempää. Elä siveästi. Kun sopii,
kirjoita sitten. Rahalla ei ole kiirettä. Ole onnellinen, sitä toivoo
sisaresi Hynttä-Karliina.
Matti oli antanut kihlat jo toiselle, kun minä sanouduin siitä tyystin
irti. Mutta eläpäs, kaihoisaksi veti mieleni, jos en toista miestä
saakaan.