III KIRJE

Rakas siskoni Heliina-rouva, entinen Tossavatar.

Jo minä olen päivitellyt ja päivittelemästä päästyäkin päivitellyt

sinun onneasi. Tyhmiksihän minä kaupunkilaisia luulin, mutta en minä

heitä niin hulluiksi uskonut, että yksinkertainen piika heitä olisi

voinut puijata niin pahasti kuin sinä heitä puijasit. Tulla vaimoksi

tavalliselle miehelle, siinä on puuhaa parahiksi, mutta saada oikea

herra, se on varmaan hyvin hikistä hommaa. Mutta kun kone käy täydellä

höyryllä, kuten sinulla, ja reitit ovat selvät, niin perille se laivan

potkaisee. En minä vain herroja narrata uskaltaisi, kun olen tällainen

alhainen piiankossikka, enkä ole edes herroissa sivistystä saanut enkä

muuta oveluutta oppinut. Johan minä maan alle ennen painuisin,

ennenkuin heidän kanssansa puuhiin ryhtyisin. Että kelpaa se mies

minulle tyvempääkin eikä niiltä viimeisiltä yläoksilta.

No, jos sinua nyt lykästi ja hyvin heitä puijasit, elä anna onnen

sokaista itseäsi. Näkee sen kaupunkilainenkin, minkä tavaran sai. Olla

rehellinen, se on hyvä ja oikea asia. Pitää ollaksesikin nyt uskollinen

vain, sillä ei ole enää laitaa siinä, jos heittäydyt heittiöksi.

Tehköön jos kuin mielesi, elä petä miestäsi, elä uhallakaan, olkoon

mies vaikka aasi, vaikka hännätön apina, olkoon kaljupää tahi

lasisilmä, kenkkajalka tahi vaikka kuinka laiha, kyllä siinä on sinulle

miestä parahiksi. No, kovin viisas se ei voine olla, mutta se on sinun

onnesi vain. Ihan minua naurattaa. Mutta varoittamatta en mitenkään voi

olla.

Yhtä ja toista kaupungissa sattuukin ja paljon siellä näkeekin. Näin

minä viime markkinoilla siellä apinan ja kävinhän minä teatterissa

oikeita herrojakin katsomassa, ja hyvin hienoja ne olivat. Mutta

niinpäs kävi sielläkin, että yksi herra nai köyhän tytön, ihan minua

silloinkin jo nauratti ja tytön puolella olin. Mutta se tytönpahus

petti sen herrapahan, ja ihan minulle taas surku sitä herraa tuli. Ei

se ollut naurun paikka se taas. Vaan sepä se tahtoo olla hyvän palkka.

Ota esimerkkiä siitä.

Mökissä tapettiin pässi sinun muistojuhlaksesi ja keitettiin

tappaissoppaa oikein saunapadalla. Äiti söi munuaiset. Isä ei antanut

lasten niitä ottaa, vaan sanoi, että ne ovat äidille palkkioksi

sinusta, että äidin se on ansio, kun teki tytön niin korean ja vehmaan,

että herroille kelpasi. Äiti väitti taas, että isä saa ne syödä, isän

on näköinenkin koko tyttö, vaan isä sanoi, että jos onkin näköinen

vähän, tapainen on äidin, äiti muuten ne oikeat tekotavat tiesi, jolla

tehdä tyttö sydänjuuriaan myöten niin virhitön, että herrat sen ensi

sijalle asettivat, sitä ei teekään joka mökin mamma. Ja jo kehui

äitikin, että on hän aina tiennyt, että se Heliina-tyttö pitkälle

maailmassa potkii, kun pienenä nielaisi markan rahan. Hyvä heidän oli

sanoa, kun eivät tienneet, mitä pillereitä olet siellä niellyt, mutta

elä pelkää, en solttujutuistasi mitään kenellekään puhu. Saat katkaista

kaulani, jos sanaakaan sanon.

Olipa mökillä hulinaa sinä sunnuntaina. Vein isälle litran miestä

väkevämpää ja äidille putelin punssia. Siellä olivat leiponeet

vehnäleettoja niin suuria, että pienillä suusta maahan ulottuivat, ja

hauska sitä oli nähdä, kun jokainen pikku tyttö osaansa söi. Kahvia

juotiin sitten niin paljon kuin jokainen ikinä jaksoi ja puolikuppisia

tehtiin, ja vanhemmat olivat pehmeitä kuin hyvät naurispaistikkaat, ja

hyvällä tuulella olin minäkin. Isä se ihan vetisteli, ja äiti sanoi,

ettei hänellä eläessään ole näin lystiä ollut, ei omissa häissäänkään.

Hän pelkäsi silloin kurjuutta, ja sitähän siunautui sitten ihan

nurkantäydet. Ihan sitä oli vaellettu kuin sokkosilla pimeimmässä

näretyrreikössä. Vaan nythän tuo tuntui, kuin Mooses itse olisi

sauvallansa lyönyt mökin seinään ja siitä kurjuus pääsi ulos

virtaamaan. Ja kas, "mikäs valo tuosta mökin seinästä nyt paistaakaan",

intti mamma, "ihanhan se nyt yhtäkkiä Siinain vuoren tuohon eteen

paiskasi, ja enkelikö se nyt ilman kautta Palestiinaan viedä tahtoo,

kun ei jalkakaan enää maata tapaa", viittilöi mamma, mutta isä sanoi,

että oletpa nyt hiprakassa, mammaparka, ja pani kätensä mamman kaulaan

ja sanoi, että jos olisi likistää mammaa nyt kiitokseksi kerta. Vaan

siihen ei mamma suostunut, ei ilennyt, sanoi "mene tuosta lasten nähden

rakastelemasta toki". Ja kun tuli yö, nukuimme pahnoille kaikki kuin

porsaat. Ja aamusilla, kun aurinko nousi, oli äiti keittänyt kahvit jo

ja herätti minut juomaan. Ja me kahden äidin kanssa istuimme tuvan

ulkorappusella ja ryypeksimme kahvia, minkä kerkesimme. Ja sen minä

sanon, etten ikinä ole nähnyt äitiä niin iloisena. Ihan se oli kuin

muuttunut ja kymmenen vuotta nuortunut. Kasvot olivat silinneet ja

hohtivat hyvää mieltä. En kirjoita enempää. Elä siveästi. Kun sopii,

kirjoita sitten. Rahalla ei ole kiirettä. Ole onnellinen, sitä toivoo

sisaresi Hynttä-Karliina.

Matti oli antanut kihlat jo toiselle, kun minä sanouduin siitä tyystin

irti. Mutta eläpäs, kaihoisaksi veti mieleni, jos en toista miestä

saakaan.

Tyttö ruusutarhassa ynnä muita novelleja · 第 8 / 48 题