Rakas siskoni Heliina.
Kirjoitan niin huonosti, saanetko selvää. Tässä palveluspaikassa ei
palkollisten anneta käyttää tulta, ja on jo myöhä yö, kaikki nukkuvat.
En sen vuoksi kirjoita, että täällä mitään tapahtuisi, mitäpä sitä
maalla.
Vastaan vain kirjeeseesi ja kerron, että itkin, kun sen luin. Oli
surkeaa, kun menetit hyvän palveluspaikan. Vielä surkeampaa oli se
toinen, että herrat sinua pettivät heti.
Hoksasivatpas. Ja ihmekös, olethan sinä niin nätti. Olen oikein
suruissani, niinkuin vanha, sarveton lehmä. Miten sinulle käynee, sisko
raukka? Ei sinun olisi pitänyt täältä maan turvista ahtautua
kaupunkipaikkoihin. Luulitko siellä olevan helpompaa tahi noin vain
kultakaloja ongittavan. Lähde sutta pakoon, härkä vastaan tulee. Niin
se nyt kävi. En äidille siitä mitään virka, elä pelkää. Ja mitäpä hän
ymmärtäisi rakkaudesta. Ei siitä täällä maalla mitään tiedetä. Meistä
se on yhtä holipomppelia kaikki. Äiti huokailee aina, kun mökillä
käydessäni sinusta puhun. Aavistaneeko jotakin. Kyllä siellä kotona on
kurjaa, se piti sanoa. Kun saisi valkenemaan jotenkuten heidän
kohdaltansa. Mutta vielä mitä, mitenpä se nyt valkeni. Iitasisko tulee
nyt kyllä kotoa pois naapuriin pikkupiiaksi, mutta onhan niitä kotona
vielä kuusi, ja isä on taudin ja työn runtelema. En luule hänen kauan
elävänkään, kun näin hänelle niin pahaa unta. Sellaista vehnätaikinaa
oli olevinaan mökin nurkat täynnä, ja isä kantoi sitä juoksevaa
taikinaa sylissänsä ja holvasi sillä mökin päältäkin päin, että se oli
vasta kuvatus.
Hyi tokkiinsa, pahaa se tietää. Jos lieneekin ollut tuoksi sinun
jutuksesi vain? Se piti olla pommi. Kuin puukko se tärähti sydämeeni,
ja vedet putosivat silmistäni, kun navetan takana kirjettäsi tavasin.
Onko rakkaus niin tärkeä ja hauska huvi, ettei ilman sitä henno olla.
Jo minä hennoisin. Jos se pyrkii ihmistä nenästä vetämään, jo tuolle
kyytiä antaisi. En minä kuitenkaan sen narriksi rupeaisi. Arvaa sen
toki täysi-ikäinen, että mies on petollinen niin maalla kuin
kaupungissakin. Hyvä hänen on herrastella. Mutta annapas, miten käypi
tytölle. Kahdella tavalla käypi. Ja surkeata olisi, jos turhan tähden
huonoille jäljille joutuisit. Sehän äidin ihan hautaan veisi. Että jätä
temppuilut. Jos järkesi alkaa sinua pettää, muistele äitiä aina, ehkä
se sinua pahimmissa paikoissa auttaa.
Eipä siltä, ettei miestä saisi ajatella aikanansa, kun vain soveliaalla
tavalla ajattelee, eikä rakkautta siihen sotke. Saa sitä ajatella ja
pitääkin, koska Katekismuksessakin käsketään ihan ehdoin tahdoin
yhdeksi tulemaan. Se on sitten ihme ja kumma. Luulisi, että joku
pojanvintiö on sen koiruuksissaan siihen pistänyt. Mutta mene tiedä,
vanhat sanovat, että se on totinen tosi ja Herran sääntö koko
yhteenmeno. Oli miten oli, ei minua herranpelko sinnepäin vedä.
Ei siltä, ettei minullakin kosiskelijoita olisi. On. Naapurin
Matti-renki on minua kysellyt ahkerasti ja jo kihloillaan ruvennut
minua kiusoittelemaan. Kylläpä siihen lystiin vielä kerinnee. Matti on
uhannut, ettei siinä pelit auta, hän minut tahtoo ja ottaa, koska
olen siveä. En tiedä, mikä lienen. Juoksen aina pakoon, kun hän
höpsytyksiään höpsyttelee, enkä aittaani laske enkä päin perin katso.
Mutta onhan Matti hyvä mies, ja minua ovat kehoittaneet syrjäiset asiaa
ajattelemaan. Ja sitten on siihen tullut uusi piika, joka hyppien
keikkuen Matin ottaisi. Annanko ma sen sille, vai otanko itse? Jos
sanan mukaan aikoo elää, on Matti melkein paras mies siihen
tarkoitukseen, tämän puolen miehistä kumminkin. Mitä asiasta arvelet?
Otanko Matin vain, niin sillä siitä pääsee? Kirjoita.
Kirjoita, oletko toisessakaan palveluspaikassasi enää, vai joko sinut
siitäkin on pois potkaistu. Käyttäydy, rakas sisko, siveästi nyt, kun
jo tiedät, mitä koko rakkaus on. Koukku se on, koukku jolla kala
kuivalle maalle vedetään. Jätä näppäisemättä toiste, paha sinut silloin
perii, ei se syötti ole maalaisia varten.
Tervehdykset meiltä teille.
Siskosi Hynttä-Karliina.