ANNA (uteliaasti) Kuka?
LAUTAMIES (kuiskaa hänelle.) Suotorpantyttö!!
ANNA (ääneen). Suotorpantyttö!!
(Vaikenee, kaikki ovat kuulleet huudahduksen. Kun Helga
tulee vapisevin käsin tarjoamaan kahvia Hildurille,
katsoo tämä häneen tuikeasti, ja Helga luo katseensa alas.)
INGA (keskeyttääkseen tukalan vaitiolon). Onko kahvi liian heikkoa?
ANNA. Ei, se on oikeata pitokahvia.
INGA (Helgalle, joka on mennyt tarjotinta kantaen perälle ja näyttää
hyviä onnettomalta). Pane tarjotin pois, Helga, ja mene ulos!
ANNA. Oliko tuo Suotorpantyttö?
INGA. Kyllä se on hän.
ANNA (jäykästi). Kyllä minun mielestäni on omituista, että te pidätte
tuollaista talossanne.
INGA. Minä otin Helga Niilontyttären luokseni, kun kuulin miten hän oli
käyttäytynyt Per Mårtensonin asiassa. Molemmat, sekä Erland että minä,
katsoimme kristityn velvollisuudeksi auttaa onnetonta tyttöä.
ANNA (neuvoen). Mutta kristityn velvollisuus on myöskin estää paheiden
ja kevytmielisyyden tunkeutumista kotiinsa.
INGA. Tyttö ei ole niin paha kuin sanotaan. Hän on kaikinpuolin
käyttäytynyt säädyllisesti ja kunniallisesti täällä ollessaan. Vai mitä
sinä sanot, isä?
ERLAND. Niin, ei häntä ole voinut mistään soimata. Hän on tehnyt
enemmän kuin hänen ikäiseltään voisi odottaa.
GUDMUND. Hän olisi kenties voinut joutua onnettomuuteen uudelleen,
jollei äiti olisi ottanut häntä luokseen.
HILDUR (nousee äkkiä kiivaasti). Jos tuo tyttö jää tänne Närlundaan,
niin minä en tule koskaan tänne.
GUDMUND (pelästyneenä). Mutta, rakas ystävä, ajattele toki, ettei
kukaan näihin asti ole osannut niin hyvin hoitaa äitiä kuin Helga!
INGA. Niin, siinä on Gudmund oikeassa.
HILDUR (varmasti). En minä tahdo pakottaa sinua enkä sinun vanhempiasi
ajamaan häntä pois. Mutta minä en aijo elää saman katon alla hänen
kanssaan. Se sinun täytyy tietää, että voit miettiä miten menettelet.
(Isälleen.) Taitaa meidän olla jo aika lähteä kotiin, isä.
LAUTAMIES (katsoo kelloaan). Niin on. Muuten tulee pimeä ennenkuin
ehdimme kotiin.
ANNA. Kiitos kahvista!
INGA. Kiitos kiittämästä!
LAUTAMIES. Hyvästi ja kiitos, Inga emäntä! (Ojentaa hänelle kätensä.)
Pelkään pahoin tämän asian vielä menevän myttyyn.
INGA (varovasti). Se riippuu Gudmundista.
LAUTAMIES (poistuu Erlandin kanssa).
ANNA. Toivokaamme parasta. Hyvästi ja kiitoksia!
(Kättelee Ingaa ja seuraa miestään.)
HILDUR (Gudmundille). Nyt minä saan nähdä, Gudmund, minkä arvoinen minä
olen sinulle. (Kääntyy hänestä ja menee Ingan luo.) Hyvästi Inga-äiti!
Minä toivoisin, ettei tämän ensinäkemän tarvitsisi jäädä viimeiseksi.
INGA. Kiitos sinulle, Hildur! (Pitelee hänen kättään.) Älä nyt ole niin
ankara tytölle! Voi tapahtua kenelle hyvänsä, että hän joskus tarvitsee
ihmisten sääliä.
HILDUR. Vaikka te kuinka pyytäisitte, Inga-äiti, niin minun on mahdoton
ottaa Suotorpantyttöä palvelukseeni.
(Menee nopeasti ulos, Gudmund seuraa häntä ääneti.)
INGA (pudistaa epäröiden päätään). Mitä tästä tulee? Kaunis hän on
näöltään, mutta hän on varmasti sellainen, joka etupäässä aina ensiksi
ajattelee itseään. (Sulkee silmänsä ja tuumii.) Sitä ei voi auttaa.
-- -- Helgan täytyy poistua. -- -- Helgan täytyy muuttaa.
GUDMUND (tulee verkalleen sisään, alakuloisena ja synkkänä, heittää
lakin luotaan).
INGA.
Miten sinun kävi?
GUDMUND (katkerasti). Hän sai tahtonsa perille. Minun täytyi pakostakin
luvata -- --
(Erland tulee hiljaa sisään, jää seisomaan perälle
ja katselee Gudmundia.)
INGA (nyökäyttää). Niin, ethän voinut muuta tehdä. Samaa mieltä minäkin
olen.
GUDMUND (purkaa tunteensa). Oli alhaista ja häpeällistä kaikessa
tapauksessa käyttäytyä sillä tapaa Helgaa kohtaan!
(Heittäytyy, oikeanpuoleiselle penkille.)
INGA. Vähempi saa väistyä suuremman tieltä. Vai miten sinä, isä,
ajattelet?
ERLAND (hitaasti ja miettien). Kyllä sinä olet oikeassa, äiti. Mutta
nyt se riippuu siitä mikä on suurempi ja mikä on vähempi.
GUDMUND (mutisee). Enhän minä voi antaa Hildurin mennä luotani Helgan
tähden.
INGA. Helgan ei tarvitse kärsiä puutetta. Siitä minä pidän huolen. Ja
minä ilmoitan hänelle poismuuttamisesta niin varoen ettei hän tule
siitä pahoilleen.
GUDMUND (pyytäen). Mutta ei tänä iltana, äiti! Odottakaa huomiseen!
INGA. Nyt tuleekin väki iltarukoukseen.
(Renkejä ja palvelustyttöjä tulee molemmista peräovista.
Helga vasemmanpuoleisesta. Hän jää toisten taakse.)
Istukaa nyt!
(Väki istuutuu Ingan ympärille.)
INGA. Tule sinä tänne minun luokseni, Helga! (Helga lähestyy) Istu
tähän jakkaralle!
(Helga katsahtaa häneen ja istuutuu Ingan jalkoihin.)
INGA (avaa virsikirjan, asettaa silmälasit nenälleen ja sanoo
sillaikaa). Nyt me laulamme: "On päivä iltaan ehtinyt."