Ensimäinen kuvaelma.
Åkerin käräjäsali. Suuri, matalanpuoleinen huone, peräikkunat maantien
puolella. Oikealla puolen aitaus, avoin katsomoon päin. Aitauksen
sisällä pitkä pöytä. Pöydän takana tuomarin korkeaselustainen tuoli.
Vasemmalla puolen pöytää kirjurin paikka. Pöydällä asiakirjapapereita
ja kirjoitustarpeita, tuomarin tuolin takana ovi sisempään huoneeseen.
Molemmin puolin pöytää, aituuksen sisäpuolella, penkit kahdelletoista
lautamiehelle. Aituuksen ulkopuolella pari penkkiä asiamiehille ja
todistajille. Niiden takana kuuntelijoille. Ikkunoiden välissä vanha
taalalaiskello. Vasemmalla puolen ovi ja tämän oven vieressä ilmoitus
asioiden käsittelyn järjestyksestä, kapeissa kehyksissä.
Esiripun noustessa sulkee oikeudenpalvelija paraillaan ikkunaa.
Gudmund, lautamies Erik Persson ja eräs toinen talollinen astuvat
sisään.
LAUTAMIES (ovelta). Uskaltaako tänne tulla? Nyt varmasti olette
tuuleuttanut täällä liikaa, niin että tuomarin täytyy ottaa turkit
ylleen.
OIKEUDENPALVELIJA (sulkee toisen ikkunan). Niin, se kai tässä nyt on
vikana. Äsken hän oli tulla sairaaksi kuumuudesta ja tukahuttavasta
ilmasta. Hän on kyllästynyt itseensä, siinä koko asia.
GUDMUND (nuori, komea mies, yllään harmaa metsästystakki, jalassa
pitkävartiset saappaat, ja musta, kukonsulalla koristettu huopahattu
päässä). Ei, tuomari ei ole tänään hyvällä tuulella.
LAUTAMIES. Jos Gudmundilla on keskeneräisiä asioita oikeudessa, niin on
paras koettaa saada siirretyksi päätöksen antaminen ensi käräjiin! Tänä
päivänä ei kukaan tule toimeen tuomarin kanssa.
(Janne Öster sekä toiset tulevat sisään, ja muutamat asettuvat
paikoilleen seuraavan kohtauksen aikana.)
GUDMUND. Kiitos vain neuvosta, lautamies, mutta minä tulinkin tänne
vain isäni asiakirjoja hakemaan. Ja kun kerran olin täällä asti, oli
minusta hauskaa jäädä kuuntelemaan. Kehuvat tätä tuomaria niin
erikoiseksi.
ERÄS TALONPOIKA. Niin olen minäkin kuullut kerrottavan. Mutta tänään
hän kiirehtii yhdestä asiasta toiseen, eikä sano sanaakaan liikaa.
JANNE ÖSTER (köyhästi puettu, viulu pussissa; vanhanpuoleinen,
noin 60 vaiheilla oleva mies). Sen minä sanon teille, miehet, ettei
ainakaan minulla ole erikoista syytä kiittää tuomaria. (Ympärillä
olijat nauravat.) Hän tuomitsee minut sakkoja maksamaan melkein joka
kerta kun tapaamme täällä käräjillä. Mutta minä olen huomannut, että
silloin kun hänellä ei ole muita asioita käsiteltävänä kuin turhia
pikku riitoja, niin hän kyllästyy kaikkeen niinkuin tänäpäivänä. Mutta
annappas sille miehelle oikea asia, jossa hän voi hankkia viattomalle
oikeuden tai sovittaa kunnon ihmiset, jotka ovat riitaantuneet, niin
silloin on hauska häntä kuunnella.
GUDMUND. Ehkä tänään vielä otetaan jokin suurempi asia esille.
LAUTAMIES. Tuskin se on luultavaa. Nyt on enää vain yksi asia jälellä.
OIKEUDENPALVELIJA (lukee taululta). Se on Suotorpan Helgan ja
Vestergårdin Perin välinen asia.
TALONPOIKA. Siitä ei taida tuomari tulla erikoisemman iloiseksi.
JANNE ÖSTER (itsekseen). Silloin taitaa Helga saada sanoa hyvästi
kodilleen.
(Hän nousee ja istuutuu penkille aivan huoneen perälle.)
LAUTAMIES. En olisi uskonut saavani kuulla sellaisesta
raukkamaisuudesta.
GUDMUND. Mutta eihän voi ajatellakaan hänen syyttävän Per Mårtensonia
väärin?
LAUTAMIES. Siitä minä en voi mennä takuuseen. Se nyt ratkaistaan
käräjillä tänään.
TALONPOIKA. Asia on yhtä paha, käänsi sen miten tahansa. Jos Helga saa
oikeuden puolelleen tänään, niin on ratkaistu, että hänellä on lapsi
naimisissa olevan miehen kanssa. Ja jos hän ei saa oikeutta, niin
silloin tiedetään hänen keksineen koko asian vain rahoja saadakseen.