RAUHA rientäen Eerikin syliin; hellästi: Sinä kaunis tuhlaajapoika, en
päästä sinua enää — —
EERIK suudellen: Jäähän — — suudelma sulle — — ja toinen mulle.
(Poistuu vasemmalle.)
RAUHA kääntyen ullakkoportaille: Eelikselle kerron — — (Pysähtyy.) Ei —
— se tie on yksin löydettävä. (Astuu portailta alas.)
7. KOHTAUS: Abr. Svart tulee eteiseen, panee onkivavan sinne nojalleen
ja heittää haavin kolahtaen seinäviereen.
ABR. SVART astuen sisään ja käyden korituolia kohti: Kävikö täällä
ketään?
RAUHA mennen ikkunapöydän luo: Näitkö jonkun?
ABR. SVART istuutuen korituoliin; ärtyneenä: Taisi olla haamu sekin.
Nythän on maailma haamuja ja akkoja täynnä, ja pohjassa lohi. Eikä
pinnalla hyttysen hiventä. Ne pelkäävät kaikki, sekä saaliit että
saalistajat — — tuota Jehovan ukkosenlonkaa. (Painostava vaitiolo.)
Tiedätkö, että se letukka on täällä? Tuolla Tuomelan mäellä näin
kyyhöttelemässä.