JALMIINA: Parka ja sammakko! (Hysteerisen itkevästi.) Eipäs ole häpyä
— — Huoran huutoon kehtas saattaa — — ja vaivan puuskaa on elämä ollut
kaksikymmentä vuotta — — itkulla olen uittanut vuoteeni minäkin. Eipäs
ole ihmisellä häpyä — —
ABR. SVART ottaa haavin, melkein kauhuissaan: So — so — soo — — älä
uikuta. (Ulko-ovea kohti mennessään, mumisten.) Sinä ikuinen perikuva.
— —