ABR. SVART: Me lähdemme maalle.
EELIS sairaan väsyneesti, puoleksi itsekseen: Me lähdemme Korpijoelle
täältä. Oitis — — oitis. (Ryhtyy haparoiden kokoamaan pöydältä
papereita ja kirjoja.)
ABR. SVART: Katsos, tämä poika on liha minun lihastani. Onkos hänellä
anteeksiantavan ja ruikuttajan imelätä naamaa? Se poika lyö ja käyttää
perintöruoskaa. Jukoliste, viisaampi siittäjäänsä, joka ei osannut
lyödä oikealla ajalla. — Nyt matkaan vaan. Tule mukaan, jos tahdot
jatkaa.
RAUHA hiljaisesti, mutta lujasti: Minä tulen mukaan — — pelastamaan
hänen sielunsa sinulta.
ABR. SVART nauraa hohottavasti: Tule, tytär parka, ja ota avuksesi
Sionin virret ja akkojen lauma.
Väliverho.