Onkikalastuksesta yleensä.
Tavallinen onkikalastus.
Onkivehkeet.
Onkimadöt ja syötit.
Onkiaika ja sää.
Onkipaikka.
Menettely ongella.
Kalat.
Täkykalastus.
Vela eli selkärihma.
Polokoukut.
Talvikalastus.
Uistinkalastus.
Torkkovapa.
Lusikkauistin.
Perhosonget eli -uistimet.
Keinotekoiset täkykalat.
Uistaminen..
Koskikalastus.
Onkikalastuksesta yleensä.
Tuskin mitään urheilua harjottavat nuoret ja vanhat niin suurella
innolla kuin ongintaa ja tuskin mikään onkaan niin huvittavaa, jos vain
kalat ovat syömätuulella, kuten sanotaan. Mutta usein saa onkimies
istua tuntikaudet vesillä tai veden rannalla saamatta ainoatakaan
kalaa. Tosin näykkää silloin tällöin joku kala syöttiä ja koettaa
sen nyhtäistä irti, mutta yksikään ei rohkene ottaa onkeen niin,
että tarttuisi kiinni, saatikka sitä syötteineen nielaista. Mistä
johtuukaan, että kalat, jotka muuten eivät ole mitään herkkusuita,
halveksivat heille heitettyä makupalaa ja mieluummin ajelevat epävarmaa
saalista kuin nielasevat suunsa eteen asetetun ravinnon? Tietysti
siitä, että kala aavistaa makupalan takana olevan toisenkin nälkäisen,
että siinä on »kaksi nälkäistä vastakkain», kuten leikillisesti
sanotaan. Tai oikeastaan: jokainen kala, olkoonpa suuri tai pieni,
tietää kyllä, millaisella tarkotuksella veteen heitetty mato, vedessä
irrallaan uiskenteleva kalanen tai muu syötti näyttää; mutta, jos
sellaisesta syötistä pistää näkyviin ongenkärki, jos syötti on vedessä
luonnottomassa asennossa tai riippuu kauvas näkyvässä siimassa, silloin
hoksaa kala heti, ettei tarjotun palan laita ole oikein, vaan että
ihmisviekkaus on siihen asettanut ansan, johon ei ole hyvä mennä.
Kala tosin saattaa varovasti koettaa, lähteekö syötti helposti irti,
mutta huomattuaan kokeensa turhaksi ui se tiehensä eikä enää katso
sinne päinkään. Toinen koettaa samoin samallaisella seurauksella,
kolmas kentiesi äkkipäätä tarraa kiinni ja saa varomattomuutensa
maksaa päällään. Onnellinen onkimies, joka vihdoinkin on saanut kalan,
saattaa siitä olla suuresti riemuissaan, ajattelematta, että, jos
hänen onkivehkeensä olisivat olleet säällisessä kunnossa, olisi hän
samallaikaa saattanut saada kaloja koko tusinan.
»Mutta millaisilla onkivehkeillä onkiessaan sitten parhaiten menestyy?»
kysyy varmaankin kalastuksesta huvitettu lukija.
Tuohon kysymykseen ei ole helppo niin päätäpahkaa vastata, sillä
eri kalalajeja pyydystäessä parhaiten onnistuakseen tarvitaan
erilaisia onkivehkeitä, ja eri kalat tarttuvat mieluimmin erilaisiin
syöttöihinkin. Vieläpä itse onkijan menettelykin onkipaikalla on niin
tärkeä, että tottuneiden onkijain uskotaan kansan kesken tietävän
»taikoja», joiden avulla heidän luullaan saavan kaloja mistä kaislikon
rinnasta tahansa, millaisella säällä tahansa, ja vaikkapa syötittömällä
onkikoukulla.
Seuraavassa käsitellään erikseen erilaisia kalastustapoja ongella
ja muilla koukkupyydyksillä, edellyttäen kalastusta harjotettavan
etupäässä huvittavana »ajanvietteenä».