Tänään näin hänet ensi kerran rouva Jansenin luona. Minut esiteltiin
hänelle. Hän ei näyttänyt kiinnittävän siihen suurempaa huomiota eikä
panevan minua erikoisesti merkille. Koetin pysyä niin huomaamattomana
kuin mahdollista voidakseni paremmin tehdä havaintoja. Hän viipyi
siellä ainoastaan hetkisen, hän oli tullut noutamaan neitejä
kuninkaalliseen keittokouluun. Siksi aikaa kun Jansenin neidit
pukivat ylleen päällysvaatteensa, jäimme kahdenkesken huoneeseen,
ja kylmästi, melkein välinpitämättömän huolettomasti heitin hänelle
pari sanaa, joihin hän ansaitsemattoman kohteliaasti vastasi. He
poistuivat. Olisin voinut tarjoutua heitä saattamaan; se olisi
kuitenkin ollut liikanaista kohteliaisuutta, ja olen vakuuttunut
siitä, että se ei ole oikea tapa hänen valloittamisekseen. -- Sen
sijaan pidin parempana heti hänen lähdettyään myöskin poistua, mutta
paljon nopeammin kuin he ja toisia teitä, kuitenkin ohjaten kulkuni
kuninkaallista keittokoulua kohti siten, että juuri kun he olivat
kääntymässä Kuninkaankadulle, minä kuljin äkkiä heidän sivuitsensa
tervehtimättä ja lausumatta ainoatakaan sanaa heidän suureksi
ihmeekseen.
-- -- --