Malja täysi tuokaa,
jääköön muu jo silleen:
rakkaimmalle juokaa
ynnä ystävilleen!
Urhot yhteen joukkoon,
luihut raukat loukkoon:
vaikk' ois surma edessämme,
Kaarlon maljan tyhjennämme!
Vaaroiss' yksin, salaa,
hän nyt maailmalla
etsii armopalaa --
meitä kaikkialla
uhmast' uhka kärkkyy;
mies ei se, ken järkkyy:
kunnian ja omantunnon
malja -- Kaarlon uljaan kunnon!
Kunniaa nyt saahan
tehdä paikan halvan:
toinen polvi maahan,
käsi kahvaan kalvan!
Kerran katsoo kansa,
kuinka loistossansa
Kaarlo saapuu pauhuun soiton --
pohjaan malja varman voiton!
Täten osoitettuansa uskollisuuttaan ja tyhjennettyään lopullisen
maljan toivotti seurue hyvää yötä toisilleen. Sir Henry tarjosi siksi
yötä vuoteen vanhalle tuttavalleen Wildrakelle, joka punnitsi asiaa
jokseenkin tähän tapaan: "Ka, totta pulmakseni odottaa isäntäni minua
kauppalassa -- mutta kyllähän hän on tottunut viipymiseeni ulkosalla
öisin. Ja täällä Woodstockissa sanotaan paholaisen kummittelevan; mutta
kunnianarvoisan tohtorin siunauksella uhmaan häntä ja kaikkia hänen
töitänsä -- en nähnyt häntä nukkuessani täällä kahdesti ennen, ja jos
hän silloin oli poissa, ei hän kaiketikaan ole tullut takaisin Sir
Henry Leen perheen mukana. Otan siis vastaan kohteliaisuutenne, Sir
Henry, ja kiitän teitä niinkuin Lunsfordin kavalierin tuleekin kiittää
Oxfordin tappelukirjuria. Jumala kuningasta siunatkoon -- en välitä,
kuka on kuulemassa -- ja paha periköön punanokkaisen Nollin!" Hän siis
hoiperteli pois Jocelinen ohjaamana; apurille oli Albert sillävälin
kuiskannut, että hänen oli majoitettava hoidokkinsa kyllin etäälle
muusta perheestä.
Nuori Lee suuteli sitte sisartaan ja sai sen ajan tavan mukaan
pyynnöstään isältä siunauksen, hellän syleilyn' ohella. Hänen
kantapoikansa näytti haluavan osittain noudattaa esimerkkiä, mutta
hänet torjui Alice, joka vastasi hänen tarjoamaansa hyvästelyyn
pelkällä niiauksella. Nuorukainen kumarsi lopuksi kömpelösti
isännälleen, joka toivotti, hänelle hyvää yötä. "Minua ilahuttaa nähdä,
nuori mies", hän puheli, "että te olette oppinut ainakin tietämään,
mitä kunnioitusta on iällisyydelle osoitettava. Siitä olisi aina
pidettävä huolta, sir, sillä siten menetellen te myönnätte muille
sen kunnian, mitä itse odotatte saavanne, kun lähestytte elämänne
ehtoota. Lisää puhun teille tilaisuuden tullen, velvollisuuksistanne
kantapoikana. Se toimi oli ennen vanhaan oikeana ritaruuden kouluna,
kun sitävastoin viime aikojen melskeet ovat tehneet siitä tuskin
parempaa kuin huiman ja hurjastelevan vallattomuuden koulun, josta
nerokas Ben Jonson johtui huudahtamaan --"
"Ei, isä", keskeytti Albert, "teidän tulee ottaa huomioon tämän
päivän rasitukset, ja poika-parka jo melkein nukkuu seisaallaan --
huomenna hän kykenee paremmaksi hyödyksi kuuntelemaan ystävällisiä
kehoituksianne. -- Ja sinä, Louis, muista edes yksi velvollisuutesi
-- ota kynttilät ja valaise meille -- tässä tulee Joceline näyttämään
tietä. Vielä kerran hyvää yötä, hyvä tohtori Rochecliffe -- hyvää yötä
kaikki."