IRJA FIORINI. Niin, hyvä herrasväki, tänä iltana vietätte _minun
kihlajaisiani_... Senvuoksi olen kutsunut teidät tänne.
KAIKKI. Aa... Niinkö? .. Senkö vuoksi?...
IRJA FIORINI. (Tarttuu asessori Edelmanin käsivarteen. Vieraat
onnittelevat kilistäen.)
EDELMAN. (Kaltimolle, kun tämä tulee onnittelemaan.) Päähänpisto
saattaa toisinaan olla pisto sydämeen... Olen iloinen, ettet sinä ole
haavoitettujen joukossa...
IRJA FIORINI. (Hymähtäen.) ... Vaan _kaatuneitten_, joiden tuskat jo
ovat loppuneet.
LAINA KALTIMO. (Edelmanille kilistäen.) Kaksi kärpästä yhdellä
iskulla...
EDELMAN. Kolme... Mutta kolmatta saatte udella ministeriltä...
LAINA KALTIMO. Hyvänen aika! Eihän vain hallituksen asema taaskin ole
ruvennut horjumaan?
IRJA FIORINI. Olkaa huoleti. Finanssiministeri on tänä iltana saanut
loistavan luottamuslauseen.
LAINA KALTIMO. Vai sitä siis pääministerin asia koskikin...
EDELMAN. Sitä.
KALTIMO. (Kohottaen lasinsa ja asettuen puhuja-asentoon.) Hyvä
herrasväki! Tänä iltana tunnen tarvetta lausua muutaman sanan. --
Elämässä sattuu toisinaan...
EDELMAN. Älä Herran nimessä rupea pitämään puhetta. Säästä lahjojasi.
Tarvitset niitä vielä eduskunnassa ja vaalikokouksissa... siellä ne
pääsevätkin paremmin oikeuksiinsa... Täällä riittää, kun vain kohotat
lasisi...
KALTIMO. No niin... Niinpä ehdotan siis emäntämme maljan... (Kohottaa
lasinsa; muut tekevät samoin.)
IRJA FIORINI. Ja emäntä uskaltaa pyytää, että myöskin joisitte toisen
maljan: hänen poikansa.
(Vieraitten kilistäessä laskee esirippu.)