KALTIMO. Ja miltä tuntui laulaa kotikaupungissa?
IRJA FIORINI. Miten sanoisinkaan? "Katkeransuloiselta" olisi kai oikea
sana, jollei se maistuisi tusinaromaanilta. Vanhat muistot... tahtoivat
väkisinkin herätä... Mutta hirveän ystävällisiä ne olivat minulle,
aivan liiaksi...
EDELMAN. Kukapa olisi paremmin lämmintä vastaanottoa ansainnut kuin se,
joka jäähyväisittä lähti!
IRJA FIORINI. (Keveästi.) No, joko Tekin, vanha ystävä, rupeatte
imartelemaan?
KAARLE WELLE. (Tulee vasemmalta, tuo lasin Kaarrolle.) Olkaa hyvä!
KAARTO. Kiitos! (Kohottaa lasinsa vasemmalla kädellä.) Madame! Suokaa
anteeksi, että vien lasin huulilleni vasemmalla kädelläni, mutta
oikealla olen kerran säveltänyt: "En viiniä juo, en rypäleverta..."
(Juo lasinsa pohjaan.)