IRJA FIORINI. (Hymyillen.) Kas niin. Nyt olemme siis liittolaiset. Ja
nyt on asiani suoritettu. Pyydän kiittää herra ministeriä. (Puristaa
hänen kättään. Katsoo rannekelloaan.) Nyt olenkin jo myöhästynyt
harjoituksestani, säestäjäni on jo varmaan tuskastunut. (Kumartaa.)
Hyvä rouva, hyvät herrat! (Menee Kaltimon saattamana ovelle.)
BERG. (Tulee paperi kädessään.) Kas tässä! (Panee paperin pöydälle,
jonka ääreen Kaltimo istahtaa kirjoittamaan nimensä.)
KALTIMO. (Ojentaa paperin Bergille.) No niin, nyt on se asia sitten
selvä!
BERG. (Kevyen leikillisesti.) Mitä nainen tahtoo, sitä tahtoo myöskin
jumala.
LAINA KALTIMO. (Happamasti.) Ja jumala on tässä tapauksessa herra
Edelman.
EDELMAN. Sitä en ole koskaan luullut olevani.
LAINA KALTIMO. No mikä sitten?
EDELMAN. Vain jumalan kuva -- joksi raamattu vakuuttaa armollisen
rouvankin luoduksi!
(Väliverho.)