KALTIMO. No, mikä on?
VAHTIMESTARI. (Änkyttäen hätäytyneenä.) E-e-n tiedä, en oikein tiedä...
KALTIMO. Mitä vahtimestari ei tiedä?
VAHTIMESTARI. Täällä ei ole käynyt ennen sellaisia, ei koskaan minun
aikanani niin hienoja...
KALTIMO. Minkälaisia? Kuka siellä on?
VAHTIMESTARI. En tiedä.
EDELMAN. Oletteko Te Sysmästä?
VAHTIMESTARI. En oo ku' Rautalammelta, ja ihan kirkolta.
EDELMAN. Näkyy olevan suunnilleen sama asia!
KALTIMO. Mutta sanokaa toki viimeinkin, kuka siellä on!
VAHTIMESTARI. Eräs nainen. Tässä on kortti. (Tuo kortin Kaltimolle ja
palaa sitten ovensuuhun.)
KALTIMO. (Vilkaisee korttia, hätkähtää, ojentaa sen sitten
Edelmanille.)
EDELMAN. (Katsahdettuaan korttiin viheltää.) Vai niin hänkö?
KALTIMO. (Nyökäyttää merkitsevästi päätään.) Hän...
EDELMAN. (Vahtimestarille.) Sanokaa, että ministeri on vapaa -- minä
olin tässä juuri lähtemässä.
VAHTIMESTARI. (Katselee tyhmännäköisenä vuoroin ministeriä, vuoroin
Edelmania.)
KALTIMO. Niin, olkaa hyvä ja menkää pyytämään sisään.