häntä enää ilmoille laskenut, vaan peittää hänet vielä tänä päivänäkin.
Leena katosi jäljettömiin, ei hänestä sittemmin ole hivaustakaan
kuultu. Ei ole häntä kukaan nähnyt, ei ole kenkään sittemmin hänen
kanssaan sanaa vaihtanut.
Äiti parka on itkenyt jo vuosikausia kadonnutta lastansa, kaiho
karkottaa unenkin öisin silmistä, kun hän luuli tähän itse syypää
olevansa. Saattoiko hän arvata, että arka, viaton lapsi niin kovin
pelästyi hänen uhkauksestansa. Yhden ruukku-pahaisen tähden ei tohdi
tulla kotia, vaan on paennut avaraan mailmaan. Onko moista milloinkaan
ennen kuultu? Voi sitä ruukkua, sitä ruukkua!
Ihmiset eivät tahdo hänen suruansa lisätä, eivät väitä vastaan.
Mutta ehk'ei se ruukku yksin sentään särkynyt... ei se ollut se
heikompi astia.
... Eikä bodokilaisilla ole liioin mitään ylpeilemisen varaa tuosta
lähteestä. Parempi olisi luoda umpeen ja peittää mullalla... Liian
lähelle lentäissään on moni pikkulintu siinä hautansa saanut... ja
hautaa pahemman moni Bodokin tyttö.