Pyhässä maassa on monta hedelmällistä lakeutta. Semmoinen on Välimeren
rantalakeuskin, joka ulottuu Karmelin vuoresta aina Gatsan kaupunkiin.
Sen pohjoista osaa nimitetään Saronin ja eteläistä Sefelan lakeudeksi.
Molemmat yhdistyvät toisiinsa Joppen merikaupungin luona.
Joppessa länsimaiden toivioretkeilijät tavallisesti astuvat maalle.
Joppe on suomeksi "kauneus". Kaupungin paikka onkin kaunis, mutta
kuitenkin on se näöltään kolkko. Lännessä näkee silmä lavean meren,
joka on sininen, niinkuin korkea taivaskin; idässä näkee etäällä Judean
siniset vuoriseinät; likinnä kaupunkia kasvaa oranja-puistoja.
Täällä näkee matkustavaisia kaikilta suunnilta: Beduinia valkeissa
villavaipoissa, Armenialaisia pitkissä valkean ja punaisen juovaisissa
nutuissaan, pitkäpartaisia Juutalaisia kaikista maailman osista;
Turkkilaisia ratsastaa kopeina ohitsesi, ja köyhiä kreikkalaisia
perheitä, jotka ovat toivioretkellään, istuu katujen kulmissa, syöden
riisiä tahi keitettyjä ohria puukupeistaan.
Kaktus-pensastojen välitse menee tie Saronin lakeutta myöten Judean
vuorille. Tällä lavealla lakeudella on lukuisia karjalaumoja. Keväällä
on lakeus erittäin kaunis nähdä. Tanner on viheriä, mitä kirjavin
kukkapeitto yllä. Tulpaanit, valkeat ja punaiset ruusut, valkeat ja
keltaiset liljat ja muratit kukkivat täällä ihmisten hoidotta.
Myöhemmin muuttuu lakeus suureksi, rikkaaksi viljavainioksi. Mutta kun
vilja on korjattuna ja hehkuvat auringon säteet ovat polttaneet kaikki
kasvit, näkee ainoastaan alastoman, punertavan maan, josta siellä
täällä nousee terebintti tahi vaalealehtinen öljypuu.
Ahtaita laaksoja myöten lähestytään nyt Judean vuoria. Ensin
luikertelee tie puiden ja pisteleväin pensaiden välitse, mutta kuta
edemmäksi tullaan, sitä köyhemmäksi käy kasvikunta, sitä kivisemmäksi
ja ahtaammaksi tie. Tuhka-harmaat kukkulat, päälletysten syöstyt
kallionmöhkäleet, orjantappurat ja ohdakkeet kallioiden ra'oissa
tekevät seudun kolkoksi. Sitten tullaan Emauksen kautta vuorelle.
Pian näkyy öljypuilla ympäröitty kukkula. Se on Öljymäki. Korkeita
torneja, mahtavia kupukattoja, leveitä muureja pilkistää silmään, ja
vähitellen näkyy koko kaupunki. Se ei ole suuri, ei loistava eikä
komea, jotta se siten olisi etevämpi itämaan muita kaupungeita, ja
kuitenkin näyttää se hyvin erinomaiselta juhlallisessa vakavuudessaan
ja synkkämielisessä viehättäväisyydessään. Se on Jerusalem, maailman
kaikista kaupungeista enimmin ylistetty ja muistorikas.
Penikulma eteläänpäin Jerusalemista on Betlehem. Mahtavaa
vuorenselännettä ylöspäin nousee kaupunki portaiden tavoin. Viinipuu
menestyy tämän vuoren laiteilla. Manteli-, öljy- ja viikunapuut
peittävät kukkuloita, ja alastomain kallioiden välitse näkyy kultaisia
viljavainioita ja viheriöitä suloisia laaksoja. Näillä vainioilla poimi
Ruth tähkäpäitä Naemille. Täällä Isain poika veisaili ensimmäiset
virtensä, ja täällä ilmoitti enkeli paimenille Vapahtajan syntymisen.
Muutamia penikulmia etelämpänä Betlehemiä on Hebron kauniissa
maakunnassa. Hebron oli Kaanaanmaan vanha pääkaupunki. Täällä asui
Abraham Mamren laaksossa ja sitte David. Ympäristö on rikas
kaikkinaisista hedelmistä, etenkin viinimarjoista. Täällä on mainio
Eskolin viinimarjain laakso, josta Israelilaisten vakoojat leikkasivat
jättiläisoksan, jota kahden miehen täytyi kantaa sauvalla.
Hebronia etelämpänä on maa aaltomaista, korkeaa lakeutta, jota vuoret
kolmelta puolelta ympäröivät, mutta joka itään käsin alenee Judan
erämaahan. Täällä on Judan kaupunki, jossa Zakarias ja Elisabet
asuivat. Tästä länteen päin ovat ne seudut, joissa David vaelteli
Saulin murhaavia käsiä vältellessään ja Sifin nummella ynnä Maonin ja
Karmelin vuorilla oleskellessaan maanpakolaisena, petettynä, vainottuna
ja kuitenkin ihmeellisellä tavalla Jumalan suojelemana. Etelämpänä
alkaa erämaa eli korpi. Kaupungit, kylät, puut ja viljavainiot katoavat
katoamistaan. Eteläisin kaupunki, Palestinan rajapaikka, on Ber-Saba.