Lontoo, Englannin pääkaupunki, rakennettu kummallekin puolen Themsen
jokea, on maailman suurin kaupunki; sen väkiluku nousee noin viiteen
miljoonaan.
Kaupungin vanhin osa on kaupan keskustana, toinen pääosa on hallituksen
paikka ja kolmas useimpain tehdasten alueena. Näiden ohessa kuuluu
kaupunkiin joukko kyliä, jotka nyt ovat ainoastaan eri kortteereina ja
vähempinä kaupungin osina.
Huonerakennuksia tässä jättiläiskaupungissa on lähes 800,000 ja katuja
16,000, joista muutamat ovat puolen penikulman pituisia. Yksityisten
huoneet eivät ylimalkaan ole suuria; tavallisesti ovat ne rakennetut
ainoastaan yhdelle perheelle. Varakkaampainkin huoneet ovat
ulkonäöltään yksinkertaisia, mutta sisältä erittäin hyvässä
järjestyksessä, mukavia ja puhtaita.
Yleisistä rakennuksista ovat ainoastaan muutamat rakennukseltaan
kauniita, mutta ne ovat tavallisesti sitä suurempia ja komeampia.
Niistä mainittakoon vaan kuningattaren palatsi, parlamentin eli
eduskunnan uusi talo ja suuri museo eli kokoelmahuone, johon on
kerättynä taiteen ja kirjallisuuden tuotteita kaikista maista ja
kansoista. --
Kirkkojen luku on noin 700, ja niistä on Paavalin kirkko suurin
kaikista protestanttisten maiden kirkoista. Se on ristin muotoinen ja
keskustan yli kohoaa suuri ympyräinen kupu, jota kannattavat 400 jalan
korkuiset pilarit. Tässä, niinkuin Westminsterinkin kirkossa, näkee
kalliita muistomerkkiä, joita kansan kiitollisuus on rakentanut maan
mainioimmille miehille.
Huomattava on myöskin pörssi eli kauppamiesten kokoushuone. Se on
suuri, vaikka ei mikään kaunis rakennus. Sen keskellä on avonainen
neliö, jonka kaikilla puolin on katettu pylväskäytävä. Tässä käytävässä
on kunkin kansan kauppiailla määrätyt paikkansa, ja siellä on
kokous-aikana kauppiaita koolla kaikista maailman osista. On laskettu
tähän maailman-kaupan keskustan ympärille joka tunti keräytyvän noin
50,000 ja joka päivä noin 500,000 ihmistä, ja äänien ja kielten
sekanaisen surinan siellä saattaisi verrata kosken pauhinaan.
Liike Lontoon kaduilla on niin suuri, että töin tuskin edelleen pääsee,
jos ei vaan halua väen virtaan antautua. Kaksi semmoista virtaa käy
näet lakkaamatta vastakkain katujen leveillä käytävillä niiden
kummallakin puolella. Katujen keskusta on täynnä hevosilla ajavia.
Isompien katujen varsilla on puotia, suurista, komeista akkunoistaan
milt'ei läpinäkyviä, toistensa kanssa kilpaillen tavarain somuudella ja
paljoudella.
Monilukuisia rautateitä, osaksi huoneiden yli rakennetuita, kulkee
Lontoon läpi melkein kaikkiin suuntiin, ja niillä on kaupungissa
useampi kuin sata pysäyspaikkaa. Enemmän kuin kolmesataa höyrylaivaa
kulkee edestakaisin Themsen joella, jossa laivoja on niin pitkältä,
kuin silmä kantaa, ja mastoja niin tiheässä kuin puut metsässä.
Molemmin puolin jokea itään päin ovat laivain tokat, joihin laivat
kuljetetaan tavarain lastaamista ja tyhjentämistä varten ja joiden
rannoilla on äärettömiä tavara-aittoja. Lontoon tokassakin saa jo kaksi
sataa laivaa hyvästi tilaa; ja Länsi-Indian kauppaa varten rakennetut
tokat ovat vieläkin suurempia.
Erääseen paikkaan, missä liike joella on vilkkain, on siltain sijaan
rakennettu joen alainen käytävä eli niin sanottu tunneli, jota
jalan-kulkijat käyttävät.
Lontoon kaupungin sisässä on vielä suuria puistoja ja avonaisia
paikkoja, joihin on istutettu puita ja pensaita. Tämä seikka ynnä
järjestys ja puhtaus, joka ylimalkaan vallitsee, tekevät Lontoon,
vaikka ilma on siellä kosteata ja alati kivihiilen savulla sekoitettua,
kuitenkin terveellisemmäksi, kuin monet muut suuret kaupungit ovat.
Lontoota ei tosin voi sanoa kauniiksi eikä miellyttäväksikään
kaupungiksi, mutta sen sopiva paikka, sen teollisuus, sen kauppa ja
meriliike, sen rikkaudet sekä väestön uutteruus ja vakava mielenlaatu
tekevät sen kuitenkin maailman ensimmäiseksi kaupungiksi.