1. Kielsi vanha Väinämöinen,
epäsi Suvannon sulho
kullalle kumartamasta
hopealle horjumasta.
2. Sanoi vanha Väinämöinen
nuoremmalle veiollensa:
Kaunis on kattila tulella,
vaikka vettä kiehukohon;
hyvä mieli miehen päässä,
vaikka ilman istukohon --
väki ei väännä hartioita,
säre ei mieli miehen päätä.
3. Sanoi vanha Väinämöinen
nuoremmalle veiollensa:
Hoida honkaista venettä,
hoida hongan veistäjätä;
pah' on orja palkatonna,
paha paljon palkan kanssa --
osallahan mies elävi,
koira toisen kohtalolla.
4. Sanoi vanha Väinämöinen
nuoremmalle veiollensa:
Aina auttavi Jumala,
ajan kunkin katkasevi;
viipyen erät paremmat,
kauan ollen kaunihimmat --
harvoin syötti harva verkko,
silloin suurilla kaloilla.
5. Sanoi vanha Väinämöinen
nuoremmalle veiollensa:
Jumalass' on juoksun määrä,
ei miehen ripeydessä;
juokseva johonki saapi,
käypä kauas kerkeävi --
usein käypi käypä härkä,
kun jo hengästyi hevonen.
6. Sanoi vanha Väinämöinen
nuoremmalle veiollensa:
Sitä kuusta kuuleminen,
jonka juurella asunto;
kiitä muille muita maita,
itselle omia maita --
omat maat makuisimmat,
omat metsät mieluisimmat.
7. Sanoi vanha Väinämöinen
nuoremmalle veiollensa:
soisin Suomeni hyväksi,
Karjalani kaunihiksi,
hyvin aina elettäväksi,
kunnialla kuoltavaksi --
laiskat Lappihin menevän,
muut veltot Viron vesille.