Jo olen hetken heilunut
ma kirves kädessäin,
mut voimani on vaipunut --
ei horju honka näin.
Jäi ennen jälki, kun ma löin;
nyt käs' on tarmotoin,
kun talven pettua ma söin
ja vettä päälle join.
Jos muille työhön muuttaisin,
ehk' etu eessä ois,
isännän ehkä löytäisin,
ken selvän leivän sois.
Kai kaupungissa palkan tois
työ, toimi totinen. --
Niin tuumin, mutta tuonne
pois en toki toivo, en.
Niin kuvastuisko kukkulat
siell' lahtiin siintäviin,
ois päivän koitot korkeat
ja laskut lauhat niin?
Niin humisisko honkapuu,
lois tuomi tuoksuaan,
ja laaksoss' impi laulusuu
mua konsa kohtaiskaan?
Vain lelu tuulen lennättää
on pilvi turvaton. --
Kodotta, vailla ystävää
mit' ihmis-elo on?
Ehk' kuulee Herra ääntä maan
ja avun antaakin;
parempi vuosi parempaan
jo leipään auttaakin.