Eräässä kylässä syttyi tulipalo. Enin osa kylän väestä oli
silloin ulkotyössä jonkun matkan päässä. Kun sanoma saapui tästä
onnettomuudesta, riensivät kaikki kotia pelastaaksensa omaisuuttansa.
Heidän joukossaan oli myös muudan köyhä mies, jolla oli ainoastaan
pieni mökki. Kun hänelle sanottiin, että tämä oli syttynyt tuleen,
mutta että hän vielä ehkä voisi sen sammuttaa taikka ainakin tavaransa
pelastaa, kysyi hän, miten oli hänen lähimmän naapurinsa talon laita.
Kun vastattiin, että sekin oli tulessa, sanoi hän: "Sittenpä täytyy
minun rientää pelastamaan naapuriani, sillä hän on kipeä eikä voi
itseänsä auttaa. Hän varmaankin odottelee minua." Heti kiirehti hän
oman asuntonsa ohitse naapuri-raukan luokse. Tuli oli päässyt jo
siihen huoneeseen, missä sairas makasi, ja palava katto oli alas
putoamaisillaan. Siitä peljästymättä syöksyi mies savun ja liekkien
lävitse sisään, otti sairaan syliinsä ja kantoi hänet onnellisesti
turvaan.