5. Koira ja sen varjo.

Pitkin joen porraspuuta

kulki koira vieden luuta.

Aivan kuononsa edessä

näki hän varjonsa vedessä.

Luuli siinä naapurinsa,

suuren riitakumppaninsa,

astelevan kinkku suussa.

Nyt ei koiran mieli muussa.

Kun tuleepi koston hetki,

eipä muistu työläs retki --

näin on koirienkin laita.

Vaikk' olikin porras kaita,

oli kinkku riistettävä,

kumppani myös niistettävä.

Katsomattansa etehen

koira syöksyikin vetehen.

Mutta virta huuhtoi vimman

sekä saalihin somimman.

Toinen lukukirja kansakoulujen tarpeiksi · 第 12 / 156 题