noihin joka 5:s vuosi palaaviin, luterilaisen kirkon yleisiin
lainvalmistuslaitoksiin, meikäläisiin muihin vaalioloihin verraten
varsin ajanmukaisella ja vapaamielisellä kannalla. Nämäkin vaalit
ovat tosin, samoin kuin talonpoikaissäädyn vaalit, välilliset
siten, että useammista seurakunnista valitaan valitsijamiehiä,
jotka sitten valitsevat tuon maallikkoedusmiehen, ja se seikka on
luonnollisesti tässäkin omiaan osanottoa vaaliin laimentamaan. Mutta
noita valitsijamiehiä valittaessa ovat kaikki seurakuntalaiset
yhtäläisesti äänioikeutetut, kellään ei ole enempää kuin yksi ääni ja
jokaisella kirkollismaksuja maksavalla seurakuntalaisella on tuo yksi
äänensä. Yhden äänen periaate on siis näissä vaaleissa toteutettu.
Ja käytännössä on tämä »yleinen ja yhtäläinen äänioikeus» osottanut,
ettei siitä suinkaan ole mitään vaaroja pelättävissä siinä suhteessa,
että köyhimmät vallattomasti käyttäisivät sitä vaikutusvaltaansa, joka
heillä on yhtäläinen kuin rikkailla. Siitä pitäisi jo arimpainkin
huomata, ettei yhden äänen periaate voi muissakaan vaaleissamme olla
peljättävä eikä vaarallinen.
Mutta jos vaalit kirkolliskokouksiin ovatkin verrattain vapaamieliset,
ovat muut varsinaiset ja tavallisimmat kirkolliset ääniolot, sellaisina
kuin ne ilmestyvät