ja työskennellään _kaikkien yhtäläisen, yhtä suuren_ äänioikeuden
toteuttamiseksi.
Siitä taistelusta, jota jo on käyty luonnottoman korkeaa ääniasteikkoa
vastaan maassamme, sietäisi vieläkin monta valaisevaa kohtaa esittää,
vaan ei mahdu pitempää esitystä tämän kirjotuksen puitteisiin.
Ilahduttavana ohjelman selvityksenä olemme viime aikoina voineet
huomata, että mielipiteet ääniasian ystävissä yhä enemmän ovat
ruvenneet kallistumaan tuon selvän päämäärän, »yhden äänen»
saavuttamiseen, joten on toiveita, että ääniasian ajajista vähitellen
keskenäinen erimielisyys vaatimusten määrästä häviää pois ja että
yhteinen taistelu käy sitä tehoisammaksi.
Pääryntäys on näihin asti suunnattu porvarissäädyn vaalioloja
vastaan. Se onkin tuiki tarpeellista, sillä vasta tämän säädyn
vaaliolojen muututtua, vasta sen jälkeen kuin kolmanteen säätyyn
on saatu enemmistö uudistukseen taipuvia jäseniä, voi suurempien
parannusten toimeenpaneminen vaalioloihimme yleensä saavuttaa säätyjen
enemmistön ja päästä voimaan. Onnellista on, vaikka se oikeastaan
onkin epäjohdonmukaista, että kaupunkikunnat valtiopäiväjärjestyksemme
mukaan itse saavat ääniasteikkoansa alentaa ja siten suoda enemmän
vaikutusvaltaa varattomammille, — siinä on tie porvarissäädyn
valloittamiseen ja sitä varten on eri kaupungeissa väsymättä
työskenneltävä, yhä uusista tappioista säikähtämättä.
* * * * *
Valtiollisesta äänioikeudesta riippuu kansaneduskunnan kokoonpano.
Tuo kokoonpano on, kuten tiedämme, meillä hyvin vanhanaikaisella
kannalla ja mikä pahempi, se on aivan epäoikeutetulla kannalla siihen
nähden, että oikeastaan niin pieni osa kansasta on tilaisuudessa
vaaleihin vaikuttamaan, että suuret kansalaisryhmät, korkeallakin
sivistyskannalla olevat kansalaiset, ovat siitä aivan poissuljetut ja
että köyhemmällä väestöllä niin kaupungeissa kuin maalla on ainoastaan
näennäinen äänioikeus. Sitenpä, niin vaikeaa kuin se onkin, täytyy
myöntää olojemme antavan aihetta itäisten pilkkaajain väitteisiin,
että Suomen edustuslaitos ei todellisuudessa edusta koko Suomen
kansaa, niinkuin sen valtiopäiväjärjestyksen mukaan oikeastaan pitäisi
tehdä, vaan ainoastaan erästä joukkoa varakkaampia etuoikeutettuja.
Käytännöllisissä tosioloissa on tosin edustuslaitoksemme
aina edustanut Suomen kansaa kokonaisuudessaan, ja kaikki,
huono-osaisimmatkin yhteiskuntaluokat, ovat sen valmiit tunnustamaan.
Mutta kieltämätöntähän on, että suuri osa maan asujamistosta ei ole
suoranaisessa vuorovaikutuksessa edustuslaitoksen kanssa. Missä määrin
tämä on totta, näkyy seuraavista numeroista:
V:na 1890 oli (eikä suhteet ole senjälkeen juuri muuttuneet) Suomen
väestöstä 29,64 prosenttia valtiopäivillä edustettuna, mutta 70,36
prosenttia eli enemmän kuin 2/3 oli aivan ilman itsehallintoa. Niistä,
jotka olivat valtiollisesti »täysikäiset» kuului aatelissäätyyn
2,978 henkeä, pappissäätyyn 6,867 henkeä, porvarissäätyyn 174,000
henkeä, talonpoikaissäätyyn 622,312 henkeä. Pappissäätyyn on silloin
myös luettu koulunopettajat perheineen, porvarissäätyyn kaikki
kaupungeissa vaalioikeutta nauttivat perheineen ja talonpoikaissäätyyn
ne maaseuduilla, joilla on oikeus ottaa osaa valtiopäivämiesvaaleihin.
Valtiollisesti täysikäisiä Suomen kansalaisia oli siis 785,601 henkeä,
valtiollisesti alaikäisiä 1,674,539. Alaikäisiin kuuluvat kaikki
virka- ja palvelusmiehet maalla, kansakoulunopettajat, lukkarit,
käsityöläiset, kauppiaat, torpparit, itselliset, työmiehet, merimiehet,
palkolliset y.m.
Miespuolisia henkilöitä, jotka ovat lain mukaan täysikäiset, siis 21
vuotta täyttäneet, oli näistä valtiollisesti täysikäisistä 785,601:stä
aatelissäädyssä 700, pappissäädyssä 1,600, porvarissäädyssä 21,000,
talonpoikaissäädyssä 164,000. Noista valtiollisesti alaikäisistä
1,674,539:stä oli taas lain mukaan täysikäisiä, 21 vuotta täyttäneitä
399,000. Jos näistä viimemainituista 110,000 onkin vakinaista sotaväkeä
ja vaivaishoitolaisia, niin on kuitenkin vieläkin 288,000, joilla ei
ole itsehallintoa.
Näitä lukuja kannattaa lähemmin tarkastaa. Ne sanovat, että Suomen
kansaa hallitsevat edusmiesten kautta 187,000 kansalaista ja maassamme
on 2 1/2 miljoonaa ihmistä. Ne sanovat vielä enemmänkin. Jokaisella
säädyllä on yhtä suuri sananvalta, mutta kun aatelissäädyssä
istuu 700:n edustajat ja papistossa 1,607:n edustajat, niin istuu
talonpoikaissäädyssä 164,000:n edustajat. Talonpoikaissääty yksin
edustaa seitsemän kertaa niin monta kansalaista kuin muut säädyt
yhteensä ja 240 kertaa niin monta kuin aatelissääty. Ja vielä enemmän!
700 aatelismiestä säätää edustajain kautta lakia, mutta 289,000
kansalaista löytyy, joilla ei ole mitään sananvaltaa.
Mutta ääniasteikot talonpoikais- ja porvarissäädyissäkin vaikuttavat,
että niistäkin, jotka näissä vaaleissa ovat äänioikeutetut, on
suurimmalla osalla ainoastaan näennäinen vaikutusvalta eduskunnan
kokoonpanoon, todellisuudessa ei vähävaraisempain pienet äänet merkitse
juuri mitään, koska harvat suuriääniset voivat äänestää kumoon
kokonaiset laumat pieniäänisiä, (jotka siis nekin oikeastaan ovat
alaikäisiksi luettavat), ja tahtonsa mukaan määrätä edusmiehet. Siten
todellisuudessa ainoastaan sangen, sangen harvat — numeroita siitä ei
voi esittää — ovat maassamme valtiopäivillä edustetut, sangen pieni
prosentti Suomen asujamistosta. Suuri, suuri enemmistö katselee päältä.
Tämän seikan täytyy suuressa määrin heikentää edustuslaitoksemme
merkitystä sisältäpäin ja pitää vireillä katkeruutta laajoissa
kansankerroksissa, joille isänmaan kohtalo ei ole yhdentekevä.
Mutta — ja se on, kuten jo huomautimme, yleiseltä kannalta varsin
arveluttavaa, — se alentaa valtiopäiväimme arvoa myöskin ulospäin ja
antaa pahansuoville pilkkaajillemme alituista tilaisuutta yhä uusiin
hyökkäyksiin. _Sen vuoksi on äänioikeusolojemme parantamista pidettävä
ei ainoastaan tärkeänä pyrintönä kansalaisoikeuksien tasoittamisen
kannalta, vaan sitäpaitse suurena, isänmaallisena tehtävänä. Suomen
kansallisen olemassaolon ja itsehallinnon turvaamiseksi._ Sitä on
pidettävä pyhänä taisteluna, jota ei kukaan saa kylmänä katsella.
Sitä muistakaa, kansalaiset, kun teille niin usein puhutaan
äänioikeusasiasta, että se väliin melkein tuntuu käyvän
yksitoikkoiseksi. Siitä on puhuttava vielä useammin, huudettava joka
nurkkaan ja joka korvaan. Ja ennen kaikkia on toimittava.
* * * * *