Hän oli vaiti. Muutamaan hetkeen ei huoneessa kuulunut
hiiskahdustakaan. Sitten minä keskeytin vaitiolon:
"Vastaa minulle", huusin minä. "Myönnä, että on niin laita."
Hän vastasi: "Niin on laita." Kuin heikko kaiku oli hänen äänensä.
Minä huusin äänekkäästi: "Ei, minä en salli sen tapahtuvan. Minä
pelastan sinut tästä suuresta onnettomuudesta, tästä kamalasta
synnistä. Jos en sitä voi tehdä, niin miksi olenkaan sinun vaimosi ja
miksi olen milloinkaan Jumalaani palvonut?"
Huoneessa vallitsi haudanhiljaisuus. Minä vaivuin lattiaan ja kiersin
käsivarteni mieheni polvien ympäri.
"Mitä olenkaan tehnyt? Mitä olen rikkonut? Sano minulle totuus. Miksi
tahdot itsellesi toisen vaimon?"
Mieheni virkkoi hitaasti: "Minä sanon sinulle totuuden. Minä pelkään
sinua. Sinun sokeutesi on sulkenut sinut linnoitukseensa, johon minä en
voi päästä. Minulle sinä et enää ole nainen. Sinä olet kauhistuttava
kuin Jumalani. Minä en voi elää arkielämääni sinun kanssasi. Minä
tahdon itselleni naisen -- ihan tavallisen naisen -- jota voin mielin
määrin torua ja mairitella, hyväillä ja herjata."
Avaa sydämeni ja katso! Mikä olenkaan minä muu kuin se -- ihan
tavallinen nainen? Minä olen sama tyttö, joka olin vastavihittynä --
tyttö, joka kiihkeästi haluaa uskoa, luottaa ja hartaasti kunnioittaa.
Minä en tarkoin tiedä mitä sanoja käytin. Muistan vain sanoneeni: "Jos
minä olen oikea vaimo, niin Jumala olkoon todistajani, ettet koskaan
tee tuota katalaa tekoa, ettet milloinkaan riko valaasi. Ennenkuin sinä
teet sellaisen jumalattoman teon, joko minä jään leskeksi tai Hemangini
on kuoleva."
Sitten minä vaivuin pyörtyneenä permantoon. Kun siitä toivuin, oli yhä
pimeä. Linnut olivat vaiti. Mieheni oli lähtenyt.
Koko seuraavan päivän minä istuin hartausharjoituksissa kotialttarin
ääressä. Illalla nousi ankara myrsky, ukkonen jyrisi, salamat
leimahtelivat ja sade pauhasi, ja talo vavahteli rajuilman käsissä.
Alttarin eteen polvistuessani minä en rukoillut Jumalaa pelastamaan
miestäni myrskystä, vaikka tiesinkin, että hänen täytyi siihen aikaan
olla vaarassa virralla. Minä rukoilin, että mitä ikänä minulle
tapahtuisikin, mieheni tulisi pelastetuksi tuosta suuresta synnistä.
Yö kului. Koko seuraavan päivän minä pysyttelin palvomassa. Illan
tultua kuului ovelta ravistelua ja koputusta. Kun ovi väkivalloin
avattiin, niin minut löydettiin tajuttomana makaamassa permannolla ja
vietiin minut omaan huoneeseeni.