kuuntelemaan sitä omituista sisäistä ääntä, jota hän kutsui
_daimonionikseen_, haltiakseen. Puhe daimonionista perustui siihen
yleiseen uskoon, että jokaisella ihmisellä oli oma daimoninsa. Kukaan
ei kuitenkaan ollut siihen sellaisessa suhteessa kuin Sokrates ja se
tapa, millä hän daimonionistaan puhui, aiheutti sen, että häntä
syytettiin m.m. siitä, että hän daimonuskollaan oli häpäissyt jumalia.
[28] _Ibykos_ (n. 550) oli kotoisin Ala-Italian Rhegionista, mistä hän
siirtyi Samokseen kasvattamaan sen tulevaa hallitsijaa Polykratesta,
jonka hovissa hän sittemmin eli. I:n khoorilauluilla oli usein
vahvasti eroottinen luonne, mutta käsittelivät ne myös puhtaasti
eepillisiä aiheita Stesikhoroksen (kts. edemmä) tapaan, jota I.
runoteknillisestikin on lähellä. -- Tuttu on tarina I:n kuolemasta:
Pari rosvoa murhasi hänet. Mutta parvi kurkia sattui olemaa lähellä ja
nämä nähdessään myöhemmin Korinthissa rosvot antoivat ilmi itsensä
puhumalla Ibykoksen kurjista. Aihetta on Schiller käsitellyt tunnetussa
runossaan "Die Kraniche des Ibykos".
[29] _Stesikhoros_ (n. 640-555) oli kotoisin Sisilian Himerasta, mistä
hänen täytyi paeta hirmuhallitsija Phalariin vihaa toiseen Sisilian
kaupunkiin Katanaan. Nimensä "khoorinjärjestäjä" hänen kerrotaan
saaneen khoorien järjestämisestä ja harjoittamisesta. S:n päämerkitys
on siinä, että hän khoorilyriikkaan onnellisesti yhdisti eepillisiä
aiheita (troialais-, thebalais- ja Heraklestarustosta), vakiinnutti sen
jäsentelyn ja kehitti erikoisen lyyrillisen tyylin. -- Taru kertoo että
Helena, jota S. oli eräässä laulussaan moittinut karkeasti vikapääksi
Troian sotaan, oli sokaissut hänen silmänsä, mutta antanut tälle
näkönsä jälleen, kun hän oli sepittänyt _Palinodian_, peruutuslaulun.
Tämä taru sopii sikäli S:n runoilijaluonteeseen, että hän itsenäisesti
käsitteli aiheitansa ja ikäänkuin sulatti ne uudestaan. S. näyttää
käsitelleen myyttejä korkeammalta siveelliseltä ja uskonnolliselta
kannalta kuin ne esitetään Homeroksella, ja siksi Platon ilmeisesti
asettaa hänet Homeroksen yläpuolelle.
[30] Platon on nähtävästi tarkoituksella asettanut kummankin, sekä
Phaidroksen että Stesikhoroksen, täydelliset nimet vastakkain.
Vastakohta kuulun runoilijan ja intoilija-tyhjäntoimittajan välillä jo
sinänsä vaikuttaa. Eräs Platonin selittäjä, Ast, on ollut löytävinään
nimien merkityksissä vastakohtia. Se tapa, millä hän tulkitsee nimet,
tuntuu kuitenkin mielivaltaiselta. -- Muuten kannattaa panna merkille,
että Platon ulkonaisestikin on tahtonut osoittaa, että se metafysiikka,
joka myytissä esiintyy, ei sisällä Sokrateen omia ajatuksia, nimittäin
antaessaan Sokrateen saada puheensa Stesikhorokselta. Näin hän
muuallakin menettelee: esim. Symposionissa on Sokrateen ylistyslaulu
Erokselle ja Eroksesta muka saatu papitar Diotimalta.
[31] _Ei ole tosi se puhe_. Puhe alkaa samoilla sanoilla kuin
Palinodia.
[32] Monivivahteinen verbi _sophronein_ esiintyy tässä _mainesthai_
(olla hullu) sanan vastakohtana. Käännökset "olla mieleltään terve",
"olla tervejärkinen", "ajatella terveesti", lienevät tällöin
paikallaan, samoinkuin adjektiivin _sophron_ vastineena "mieleltään
terve, tervejälkinen" ja substantiivin _sophrosyne_, "mielen terveys,
tervejärkisyys". Samalla tavoin on sanat tulkittu jo aikaisemmin
käännöksessä.
[33] Delphoin naisprofeetta, kuulu Pythia.
[34] _Dodonan_ oraakkelipaikka oli hyvin vanha. Historiallisena aikana
siellä palveltiin Zeuta ja tämän puolisoa Dionea. Ennustus luettiin
pyhän tammen huminasta.
[35] Sokrateen antamat selitykset _manike ja mantiké_ sanojen suhteesta
ovat tilaisuutta varten sepitetyt ja niitä kenties ei ole otettava
vakavalta kannalta, yhtävähän kuin _oioonistiké_ sanan johtamista
tekaistusta _oionistike'sta_, johon sisällytetään tekstissä mainitut
sanat _oi-sis_ (arvelu), _nus_ (järki) ja _historia_ (tutkimus, tieto).
Platon lienee itsekin ollut tietoinen siitä, että oioonistiké johtuu
sanasta _oioonistes_ (linnuista ennustaja) ja tämä taas puolestaan
sanasta _oioonós_ (petolintu, jota ennustaessa tarkattiin).
[36] Samansuuntainen todistus sielun kuolemattomuudesta esiintyy
Cicerolla (Tusc. disput. 1, 23, 53). Vrt. johdantoa.
[37] _Siivekkään_. Alkutekstissä esiintyvä sana ei näytä joka kohdassa
tarkoittavan siipiä, vaan toisissa paikoin sitä käytettäneen sulista.
Siitä johtuu sanojen vaihtelu käännöksessä.
[38] _Hestia_ jää lieden jumalattarena jumalien asuntoon.
[39] ... _on heillä ravintona pelkkä arvelu_. Arvelu on Platonilla
alempi tietolaji, jolla ideamaailmaa ei voi käsittää.
[40] _Adrasteia_ on kenties alkuaan sama jumaluusolento kuin
phrygialainen Kybele. Myöhemmin hänet yhdistettiin Nemesikseen ja
Tykhehen ja näin hän esiintyy välttämättömyyden ja oikeudenmukaisen
rangaistuksen ja palkinnon jumalattarena.
[41] Platon vertaa tässä pyrkimystä päästä ideamaailman yhteyteen
salamenoihin. Saman vertauksen esittää Diotima Sokrateen suun kautta
Symposionissa.
[42] Yhtähyvin kuin Platon johtaa sanaa _himeros_ (kaiho) sanasta
_mére_ (osat) voinee käännöksessä asettaa _kaiho_ sanan yhteyteen
_kaikkoovat_ sanan. Etymologia on luonnollisesti aivan väärä.
[43] _Homerideiksi_ kutsuttiin Homeroksen laulujen harrastajia, joko
esittäjiä, tulkitsijoita tai jäljittelijöitä. Heidän tililleen panee
Platon säkeet, jotka kenties ovat hänen improvisoimiaan. Käännökseni
poikkeaa luultavasti kaikista muista käännöksistä. Nähdäkseni on toinen
säe "uskallettu" itse _Pteros_-nimen takia, joka on tilapäinen rohkea
muodostus _pteron_ (siipi, sulka) sanasta. Säe ei ole runomitallisesti
hyvä, koska Pteros-sanan edellä oleva _de_ on luettava lyhyeksi, vaikka
konsonanttiyhtymä _pt_ seuraa. Mitään enempää ei tästä kohdasta
käsittääkseni pidä etsiä.
[44] _kuten Bakkhottaret_. Bakkhotarten, Bakkhoksen, Dionysioksen
papitarten mainitaan Platonin Ionissa (534) haltioituneessa tilassa
ammentavan virroista mettä ja maitoa.
[45] _ikäänkuin rajanuoran luota_. Kuva on otettu kilpa-ajoista.
[46] _Ganymedes_, troialainen kuninkaan poika, jonka Zeus teki
lemmikikseen ja kotkan hahmossa vei jumalien luo, joiden
juomanlaskijaksi hän G:n teki.
[47] Sanat _kuten se, joka on toiselta saanut silmätaudin_ perustuvat
käsitykseen, että se, joka katsoi jonkun sairaisiin silmiin, siten
tartutti itseensä tämän sairauden.
[48] ... _ovat he voittaneet yhden kolmesta todella olympialaisesta
ottelusta_. Olympialaisissa painiotteluissa julistettiin painija
voittajaksi vasta kolmesti heitettyään vastustajansa maahan. Kolme
kertaa piti filosofin vaeltaa nuhteettomasti täällä maailmassa, jotta
hänen sielunsa jälleen pääsisi takaisin jumalien luo.
[49] _Polemarkhos_. Vrt. johdantoa.
[50] Sen hyökkäyksen, jonka Phaidros mainitsee erään Ateenan
_valtiomiehistä_ tehneen Lysiasta vastaan, on arveltu tarkoittavan
ateenalaisen puhujan ja puoluejohtajan Arkhinoksen puhetta, jossa hän
v. 403 jyrkästi vastusti ehdotusta kansalaisoikeuksien myöntämisestä
Lysiaalle, ja tätä seikkaa on käytetty sen otaksuman tukena, että
Phaidros kuuluu Platonin varhaisimpaan tuotantoon. Vaikka myöntäisikin
mahdolliseksi otaksuman viittauksesta Arkhinoksen puheeseen, ei silti
tarvitse katsoa tämän todistavan dialogin itsensä näihin aikoihin
ilmestyneen.
[51] _Sinä et huomaa ... suloista mutkaa_. Olen seurannut Heindorffin
lukutapaa, jonka mukaan tekstissä seuraavat erittäin vaikeasti
tulkittavat sanat ovat myöhempi interpolatio ja siis pyyhittävät.
[52] _Neuvosto on hyväksi nähnyt_ j.n.e. Näin tavallisesti alkavat
neuvoston tai kansan päätökset.
[53] _Se_ (sirkkojen suku) _ei synnyttyään tarvitse yhtään ruokaa_.
Vanhan kreikkalaisen sadun mukaan eivät sirkat tarvinneet mitään
ravintoa, vaan elivät pelkästään kasteesta.
[54] _Terpsikhora_ oli tanssin ja khoorilaulun, _Erato_ rakkauslaulun,
_Kalliope_ eepillisen runouden ja _Urania_ tähtitieteen runotar.
[55] ... jotka kunnioittavat sitä muusillisen taidon alaa, joka kuuluu
heille. Filosofiakin kuului runotarten hallitsemiin taiteisiin.
[56] Ei tosiaankaan tule olla hyljätty se sana. Nestorin sanat
Iliadissa. II 361.
[57] _Todellista puhetaitoa_ j.n.e. Sanat ovat todennäköisesti myöhempi
lisäys.
[58] Leikillään esittää Sokrates Troian sodan sankarit _Nestorin_ ja
_Odysseun_ muka retoriikan teoreetikoiksi. Heihin rinnastetaan sitten
sofistit Gorgias, Thrasymakhos ja Theodoros, Nestoriin Gorgias, koska
hänen kerrotaan eläneen 108 vuoden ikäiseksi. -- _Gorgias_, joka oli
kotoisin Sisilian Leontinoista ja sieltä erään lähetystön mukana
saapunut Ateenaan, oli vanhemmista sofisteista kuuluisimpia. Puhujana
ja uuden opetuksen jakajana hänellä oli nuorison keskuudessa tavaton
menestys. Filosofina G. kielsi kaiken tiedon ja ylipäänsä kaiken
olevaisen. Hänen oppinsa ydin on: ei mitään ole olemassa; jos olisikin
jotakin, ei siitä voisi saada tietoa; jos tietoa taas voisi saada, ei
sitä voisi muille välittää. Gorgiaan edustamaa suuntaa on Platon
pahasti ruoskinut samannimisessä dialogissaan (se on ilmestynyt
suomeksikin, Kaarlo Forsmanin kääntämänä). _Thrasymakhos_, sofisti ja
retoriikan teoreetikko, esiintyy Valtio-dialogissa yhtenä
keskustelijoista. Hän oli kotoisin Khalkedonista. Hänen taiteestaan
antaa m.m. Cicero kiittävän arvostelun. _Theodoros_, Byzantionista
kotoisin oleva reetiori, saa vähän myöhemmin Sokrateelta epiteetin
sana-Daidalos.
[59] _Palamedes_ oli kreikkalaisten neuvonantaja Troian sodassa, jonka
Odysseus lopuksi joko itse surmasi tai syytöksillään sai sotajoukon
surmaamaan. Häntä pidettiin kirjainten, lukujen, tähtitieteen,
kirjoitettujen lakien ja muittenkin hyödyllisten taitojen keksijänä.
_Elealainen Palamedes_ oli Zenon (miehuusikä n. 460), joka terävissä
päätelmissä puolusti elealaisen filosofikoulun oppeja, jotka kielsivät
moneuden, paikallisuuden ja ajallisuuden ja kaiken liikunnon, lukien ne
vain pettävän aistinhavainnon piiriin. Zenonin syllogismeista on ehkä
kuuluisin "Akhilleus ja kilpikonna": Akhilleus ei voi saavuttaa
kilpikonnaa, jos sillä on etumatka. Zenon on, kuten Aristoteles häntä
nimittää, dialektiikan isä.
[60] _Midas_ tarunomainen phrygialainen kuningas, kuuluisa ennen
kaikkea rikkaudestaan. _Hautakirjoituksen_ säkeet synnyttävät selvän
ajatuksen, luettakoon ne missä järjestyksessä tahansa.
[61] _Sana-Daidalos_ on jokseenkin samaa kuin sanataituri. Nimen
jälkiosana on attikalaiseen tarustopiiriin kuuluvan kaiken taidetyön
myytillisen edustajan tunnettu nimi. Tästä yhteydestä ja seuraavasta
saamme jonkinlaisen käsityksen niistä taidekeinoista, jotka senaikuinen
sofistinen retoriikka synnytti.
[62] _Euenos_ sofisti oli tunnettu myös elegikkona.
[63] _Tisias_ (tai kenties on oikeammin luettava _Teisias_) Sisiliasta,
oli vanhimpia reetoreita ja m.m. Gorgiaan, Lysiaan ja Isokrateen
opettaja.
[64] _Prodikos_, Kios saarelta kotoisin oleva sofisti, jossa
syvälliseen, vakavaan luonteeseen yhtyi suuri tutkimusinto. Platonin
ivallisista viittauksista tiedämme hänen harrastaneen synonymiikkaa.
Kansanuskontoon nähden hän asettui arvostelevalle kannalle selittäen
luonnonilmiöitten ensinnä ihmisten tajunnassa jumaloituneen. Toiset
jumalat hän taas käsitti alkuaan kuuluisiksi sankareiksi.
Elämänkatsomukseltaan hän oli pessimisti. Ihmisen parhaan lohdutuksen
hän näki työssä, ja työn sankari Herakles tuli hänen mieliheroksekseen.
Prodikoksen ylistyspuhe Herakleen kunniaksi sisälsi tunnetun episodin
"Herakles tienhaarassa".
[65] _Hippias_, joka oli kotoisin Eliista, oli laajatietoinen ja
monipuolinen sofisti, joka maksua vastaan harjoitti reetorin tointa
useissa Kreikan kaupungeissa. Platonin molemmissa hänestä nimensä
saaneissa dialogeissa (n.s. Hippias minor ja Hippias maior) hän joutuu
epäedulliseen valoon sekä mielipiteittensä hataruuden että
turhamaisuutensa vuoksi.
[66] Elean muukalainen on Zenon.
[67] _Polos_ oli kotoisin Sisilian Akragas- (lat. Agrigentum)
kaupungista, Gorgiaan ja muuten tuntemattoman _Likymnoioksen_ oppilas.
[68] _Protagoras_, syntynyt Abderassa n. 485, oli Gorgiaan ohella
vanhemmista sofisteista kuuluisin, Perikleen ystävä. Hänen
harrastuksensa kohdistui inhimillisen elämänpiirin eri aloihin. Häntä
vastaan nostetun syytöksen johdosta hän pakeni 416 Sisiliaan. Hänen
filosofisista opeistaan tärkeimpiä ovat ensiksi se, että jumalista ei
voida mitään tietää, ei edes ovatko he olemassa, ja toiseksi se
tietoteoreettinen kanta, joka sisältyy tunnettuun lauseeseen: ihminen
on kaikkien asioitten mitta. Tämä kanta kävi vaaralliseksi, kun
myöhemmät sofistit sovelluttivat sen eetilliselle alalle. Reetorina hän
erikoisesti harrasti puhdaskielisyyttä. Protagoraan persoonasta antaa
Platon samannimisessä dialogissa erinomaisen elävän, iroonisesti
piirretyn kuvan, Theaitetos dialogissa hän varsinaisesti hyökkää hänen
oppinsa kimppuun.
[69] _Khalkedonilainen_, ylempänä mainittu Thrasymakhos.
[70] _Eivät he kuitenkaan raa'asti häntä haukkuisi_. Hieno huomautus
Phaidrokselle, joka juuri edellä on käyttänyt sellaisia voimakkaita
sanontatapoja kuin _"hän on hullu", "hän ei ymmärrä koko taidosta
mitään"_. Näillä sanoilla on Platon kenties myös lausunut ajatuksensa
eri suuntien välillä käydyn polemiikin useinkin sopimattomasta sävystä.
[71] _Adrastos_ oli tarunomainen Argoksen kuningas, yksi johtajista
kuuluisalla seitsemän (ruhtinaan) sotaretkellä Theebaa vastaan. Platon
kutsuu häntä hunajaapuhuvaksi, mesikieleksi (_meligerys_) luultavasti
erään Tyrtaioksen säkeen mukaan, jossa Adrastoksella on samaa
merkitsevä epiteetti _meilikhógerys_. Adrastosta itseään ei Platon
kuitenkaan tässä tarkoita, vaan käyttää hänen nimeään -- vrt. edellä
esim. rinnastusta Nestor-Gorgias jostakin senaikuisesta puhujasta,
kenties, kuten on arveltu, Antiphonista, Thukydideen opettajasta, joka
puhujana oli erittiin kuuluisa. Edustaen ylimyspuolueen oikeinta siipeä
hän oli yksi johtavimpia miehiä Ateenassa v. 411 toimeenpannussa
valtiomuodon muutoksessa. Kun vähän sen jälkeen kansanvaltainen puolue
taas pääsi aseman herraksi, tuomittiin Antiphon kuolemaan ja
mestattiin.
[72] _Anaxagoras_, syntyi n. 500 Klazomenaissa, lähellä Smyrnaa, ja
muutti n. 463 Ateenaan. Hän toi sinne ensimäisenä filosofian ja hänen
asemansa oli sen henkisessä elämässä erittäin keskeinen. Useat
etevimmät miehet, m.m. Perikles ja Euripides, olivat hänen läheisiä
ystäviään. Perikleen vastustajat syyttivät häntä kuitenkin
jumalattomuudesta ja hänen oli jätettävä Ateena. Vähässä-Aasiassa hän
kuoli 428. A:n filosofisen käsityksen mukaan ei ole syntymistä eikä
häviämistä, vaan ainoastaan sekoittumista ja eroamista. Erilaisia
perusaineita on äärettömän paljon. Liikkeelle paneva voima on järki,
_nus_, joka kuitenkaan ei myöhemmin vaikuta mitään kehitykseen.
Varsinainen idealisti ei A. siis ole ja _nus_-käsite itsekin on
materialistinen. Nus on näet vain hienointa ja puhtainta ainetta. --
[73] _Asklepiadit_, joitten nimi johtuu lääketaidon jumalasta,
Asklepioksesta, olivat Kos saaren kuuluisaa lääkärisukua. Heihin
kuuluva _Hippokrates_ (n. 460-372) oli syvällinen ja perinpohjainen
tutkijaluonne ja lienee pidettävä lääketieteellisen tutkimuksen
varsinaisena alkuunpanijana. Hippokrateen nimellä on säilynyt suuri
joukko teoksia, jotka kuitenkin suureksi osaksi ovat toista alkuperää.
Phaidroksessa mainitun Hippokrateen metodin perusteella on myöskin
yritetty ratkaista kysymystä teosten oikeaperäisyydestä -- kuitenkin
vähin ja epävarmoin tuloksin.
[74] _Olen siis kuullut_... Koko tarina on nähtävästi tilaisuutta
varten vapaasti muodostettu. Kuten monessa kohden muuallakin on
tässäkin täytynyt luopua yrityksestä siirtää alkutekstin sanaleikkejä
suomenkieleen.
[75] _Adonis_, jonka palvelus kenties on itämaista alkuperää, oli
etelämaalaisen kukkean, mutta nopeasti lakastuvan luonnon
personifikatio, ihana nuorukainen, jota Aphrodite rakasti ja hänen
jouduttuaan väkivaltaisen kuoleman uhriksi -- Areen lähettämä
metsäkarju tappoi hänet eräällä metsästysretkellä -- kiihkeästi suri.
Hänen muistojuhlissaan esitettiin hautajaismenoja ja hänen ruumistaan
esittävän puunuken ympärille istutettiin ruukkuihin siemeniä, jotka
keinotekoisen lämmön vaikutuksesta nopeasti versoivat yrteiksi, mutta
yhtä nopeasti lakastuivat.
[76] _Isokrates_ (436-338) syntyi Ateenassa. Nautti etevimpien
sofistien, m.m. Gorgiaan ja Prodikoksen opetusta. Hän ei julkisena
puhujana esiintynyt, vaan hänen toimintansa rajoittui opettamiseen ja
puheitten kirjoittamiseen. Isokrates oli moraalisesti korkeammalla
kannalla kuin sofistit ja opetustoimintaansa, jonka päämäärä oli
filosofia -- ei kuitenkaan sokratelaisessa eikä platonilaisessa
mielessä, vaan suunnilleen yleissivistystä tarkoittavaksi käsitettynä
-- hän piti samalla siveellisesti kasvattavana. I:n puheista useat
olivat poliittisia luonteeltaan ja niissä hän ajoi yleishelleenisen
kokoomuksen asiaa ja sotaa vanhaa vihollista, Persiaa vastaan. Erään
näistä puheistaan hän osoitti Makedonian kuninkaalle Philippokselle.
Oikean puhujan oli Isokrateen mielestä oltava proosaa käyttävä
runoilija. Hänen tyylivaistonsa on erittäin herkkä ja tyylikeinojen
käyttelyssä hän on mitä huolellisin. Hänen tyylinsä vaikutus on ollut
varsin suuri, vieläpä Platoniinkin, joka I:n tavoin myöhemmissä
dialogeissa välttää hiatuksia. I:ta on aivan viime aikoina alettu
arvioida hyvinkin korkealle ja hänen poliittisille mielipiteilleen
antaa esim. sellainen tutkija kuin Ed. Meyer Vanhanajan historiassaan
suurta tunnustusta. Vrt. muuten johdantoa.
[77] _Mutta kultaa olkoon minulla sellainen määrä, jota ei voisi kantaa
eikä kuljettaa muu kuin kohtuullinen mies_. Sanojen ajatus on vähän
hämärä ja tekstiä ovat muutamat arvelleet turmeltuneeksi. Ajatus tuntuu
olevan se, että Sokrateen rukoilema kultamäärä on samaa kuin kullan
puute.