PENTTINEN. Mitä pakottako? Mieleistähän se sille on, vaikka ilman
teeskentelee. Kas niin, istu siihen nyt, ja tohtori Ruuper rinnalle.
Minä menen tänne kauvemmaksi, etten kuule mitään.
BROBERG (jää seisomaan, nojautuu tuolin karmiin). Isänne on--kovin
leikkisä.
FANNY. Niin, aivan liiaksi leikkisä. Tohtori Broberg--ettehän siitä
loukkaannu?
BROBERG. Ei, miksi siitä juuri loukkaantuisin? Minusta on vaan
ikävää.--näen, että se vaikuttaa teihin kiusallisesti--
FANNY. Sanomattoman kiusallisesti.
BROBERG. Hyvin ymmärrettävää, sillä se antaa aihetta tyhjänpäiväisiin
juoruihin--