ANNA LIISA. Minua tosin on kuulutettu tänään. Mutta en ole siltä
morsian. Kaikki on rauennut sikseen.
HEIMOSEN EMÄNTÄ. No, nyt ei kiitetä! Ohhoh, tämäpä oli ikävää.
RISTOLAN EMÄNTÄ. Sanopas muuta! Minun menee ihan pääni sekaisin--en
tajua kohta mitään.
KORTESUO. Mitä sinä ajattelet, Anna Liisa? Kun näin häiritset vieraiden
iloa.
RIIKKA. En ymmärrä häntä--(Katsoo avuttomasti Kortesuohon.) Mikä tässä
nyt tulee eteen?
ROVASTI. Te olette siis vakaasti päättänyt purkaa?
ANNA LIISA. Se on jo purettu. Se täytyi purkaa.
HUSSO. Siinä nyt kuulet, Pirkko. Mitä olen minä sanonut koko ajan? Anna
Liisa ei ole Johannesta rakastanutkaan. Mitä sitä niin hämmästytään.
Kerrankos semmoista tapahtuu. Olen minä nähnyt että vihiltäkin vielä
morsian peräytyy, saatikka sitten kuulutuksen jälkeen. Sano sinä vaan
totuus, Anna Liisa, elä yhtään ujostele.
ROVASTI. Mitä sulhanen tähän arvelee?
JOHANNES. Anna Liisa on oikeassa. Meidän välimme on jo rikottu.
PIRKKO (pudistelee Riikkaa hameesta). Äiti, äiti--eikö Anna Liisa sitten
menekään naimisiin? Eikö, äiti?
RIIKKA. Ole hiljaa, sinä.
KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Niinkö se sitten kävikin? Vähät muusta, mutta lyhyeen
loppui meiltä ilo. Surma kaikkiakin!
MIKKO. Elkäähän hätäilkö, isäntä. Me jatkamme pitoja. Jos onni oikein
on, niin saamme tästä kihlajaiset kuuliaisten sijaan. Vai kuinka, Anna
Liisa?
RISTOLAN EMÄNTÄ. Yhä kummempaa.
MIKKO. Niin, minä vaan arvelen, että hänellä mahtaa olla joku toinen
mielessä.
KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. No, sitten--!
ROVASTI. Niin,--minä puolestani en osaa tähän mitään sen enempää. Kun
molemmat tahtovat eroa--
ANNA LIISA. Minulla olisi vielä muutakin sanottavaa.
MIKKO. Nyt saamme kuulla!
ROVASTI. Etteköhän jättäisi sitä toistaiseksi? Johan tässäkin oli
tarpeeksi tällä kertaa. Vai mitä arvelevat vanhemmat?
KORTESUO. Kyllä olen samaa mieltä kuin rovastikin. Tässä on jo
tarpeeksi. Jääköön toistaiseksi loppu.
ANNA LIISA. En voi sitä jättää enää. Omaatuntoani painaa. Se kun on
kitunut tuon syntikuorman alla jo liian kauvan, neljä pitkää vuotta.
KORTESUO. Tule pois nyt sieltä ja ole ihmisiksi. Etkö sinä kuullut, mitä
rovastikin sanoi?
ANNA LIISA. Elkää estäkö minua. Antakaa minun seurata pyhän hengen
ääntä.