Kustantanut G. E. Eurén,
Painanut F. L. Lund ja C:o,
Hämeenlinna, 1858.
Imprimatur: L. Heimbürger.
Johdanto.
Kaikki ihmiset tunnustavat olevan voimia ihmistä suurempia, jotka
hallitsevat kaikki maassa sekä taivaassa. Niin oli meidänki
pakanallisilla esi-isillämme heidän jumalansa, joiden vihaa he
pelkäsivät, joiden suosiota he etsivät ja joiden voimaa he palvelivat.
Mutta he, niinkuin ainakin pakanat, koperoitsivat vielä pimeyden
varjossa eivätkä voineet itsestänsä, enempää kuin muutkaan kansat,
oikian Jumalan tuntoon tulla. Mutta ilahuttava ja hauska asia on
meille, jotka jo paremman uskon valossa elämme, tutkia heidän
uskontoansa, josta tulemme näkemään kuinka pitkälle he omalta
voimaltansa pääsivät korkeissa uskon asioissa, ja mikä siis heidän
korkein hengellinen elämänsä ja pyrkimisensä oli. Nämät esi-isämme
ovat jo vuosisatoja mullassa maanneet, ja heidän maallinen olentonsa
ikipäiviksi kadonnut, mutta heidän hengellinen elämänsä, heidän
korkein ilonsa ja surunsa, heidän sielunsa jaloimmat tunnot ovat
meille tallelle jääneet, kehoittaen meitäkin tulevaisillemme jättämään
jotakin hengellistä tavaraa, jota ei ruoste raiskaa eikä maa mädätä,
sittekun meidän maallinen olento jo aikaa on tästä elämästä eronnut ja
unhotukseen joutunut.
Niinkuin kaikkikin pakanat eivät Suomalaiset kansatkaan voineet
järjellänsä käsittää yhtä ainoata kaikkivaltiasta olentoa, joka
väellänsä ja voimallansa kaikki hallitsee ja voimassa pitää; vaan he
ajattelivat erinäiset voimalliset olennot ilmassa, vedessä, maassa ja
maanalassa. Näissä kaikissa taas ajattelivat he hallituksen samanlaisen
kuin he sen näkivät ihmisten kesken perheessä: yksi kaikista
voimallisin, isäntä, jota totteli iso joukko lapsia ja palvelioita;
isännällä oli vaimonsa ja kaikki elivät samassa talossa. Muutoin
olivat nämät olennot muussakin ihmisten kaltaiset: he söivät, joivat,
iloitsivat, surivat jne.