MAGDA (tulee.) Mikä kummallinen mölinä täällä oli?
KARPÉN. Mielenosotus ja oikein raivoisa, jommoista en ole koskaan vielä
nähnyt.
MAGDA. Mitä? Meitäkö vastaan?
KARPÉN. Ketäs?! Varoitinhan minä sinua. Sanoinhan, ett'emme saa
palvelijaa pitää.
MAGDA. Miks'et ajanut häntä pois?
KARPÉN. Miks'et?! Se oli sinun asiasi. Sinähän hänet otitkin
palvelukseen.
MAGDA. Mutta minä lähetin hänet sinun luoksesi siinä tarkoituksessa. Ja
sinä sallit hänen jäädä.
KARPÉN. Se oli vain siksi, kunnes sinä Ruotsiin lähtisit.
MAGDA. Vaan nytpä minä en lähdekään. Minä jään ja pidän palvelijani
sittenkin.
KARPÉN. Se on mahdotonta. Hän on nyt lähetettävä pois sittenkin,
muuten...
(Eteisen kello soi.)