SORMUNEN (ottaa maahan pudonneen vehnäsen, jota rupeaa ahnaasti
popsimaan, ja kerää muutamia muita kahvileipiä taskuunsa.)
KARPÉN. Ei se taida teidän rouvanne näin tuhmasti käyttäytyä, herra
Sormunen?
SORMUNEN (suu täynnä vehnästä.) Ei ole sattunut vielä tähän asti,.
Jumalan kiitos, hänelle tämmöistä vahinkoa.
KARPÉN. Mutta sepä onkin taitava rouva, — siitä olen vakuutettu teidän
puheestanne. Jospa minulla olisi semmoinen!