MAGDA (selailee ensin pöydällä olevia kirjoja, menee sitte kuvastimen
eteen ja laittelee hiuksiaan, hattuaan, pukuaan.)
HELMI (rientää sisään.) Ja Ruoka on pöyd... (pysähtyy yht'äkkiä
hämmästyneenä Magdan eteen.) Kuka... Mistä...
MAGDA. Ei, mutta... Kukas te olette?
HELMI (aikoo mennä takaisin.) Ei... ei... ei... ei kukaan. En minä ole
mikään. Suokaa anteeksi!
MAGDA (pidättää Helmiä käsivarresta.) Ei! Te ette saa mennä. Ette te
saa. (Asettuu ruokasalin oven eteen.) Minä en laske. Sanokaa ensin,
kuka olette! Te olette palvelija talossa, eikö niin?
HELMI. E... en.
MAGDA. Kukas te sitte olette?
HELMI. Kyllä... kyllä minä kuitenkin olen. Mutta satunnainen... ihan
satunnainen vain.
MAGDA. Sepä oivallista! Panevat toimeen palvelijain lakon ja pitävät
itse salaa palvelijan toimessaan. Mainiota! Mainiota! Mutta kyllä minä
tästä jutun nostan.
HELMI. Saankos minä luvan kysyä, kuka rouva on?
MAGDA. Kukako minä olen?! Kyllä. Sen sanon mielelläni. Minä olen rouva
Karpén.
HELMI. Jassssoo! Asianajaja Karpénin rouva?
MAGDA. Juuri niin.
HELMI. Sepä varsin hauskaa.
MAGDA. No? — Kuinka niin?
HELMI. Niin, minä olen niin paljon kuullut puhuttavan rouvasta; —
teidän kauneudestanne, koreista puvuistanne ja kuinka paljon rahaa
te... kuinka rikas te olette.
MAGDA (istuutuu hyvillään sohvaan.) Ah, joutavia! — Mutta sanokaapas
minulle, mistä te olette? Helsingistä varmaan?
HELMI. En. Maalta minä olen. Tänään vasta tulin kaupunkiin.
MAGDA. Ja heti saitte paikan? Olitte ehkä tilattu?
HELMI. En ollenkaan. Ihan sattumalta tulin tähän paikkaan.
MAGDA. Vaikea uskoa. Nuo silmät eivät puhu totta.
HELMI. Kyllä, rouva, ihan totta.
MAGDA. Mutta ettekös tiedä, että Helsingissä nyt on palvelijain lakko?
HELMI. Kyllä, rouva.
MAGDA. No, miks'ette ole siihen yhtynyt?
HELMI. En ole vielä — joutanut, rouva. Ensin en sitä hyväksynyt. Mutta
nyt siihen yhdyn, ihan varmaan yhdyn.
MAGDA. Siinä teette oikein. Ja lähdette heti paikalla talosta pois.
HELMI. Niin teen, rouva. Minä lähden heti. Minä lähden paikalla
korjaamaan kamssuni. Hyvästi rouva!
MAGDA (itsekseen.) Ah, mikä ajatus! (Helmille.) Ei. Kuulkaahan vielä;
se on ihan oikein, että tekin nyt teette lakon. Mutta ainoastaan tässä
talossa. Ylimalkaan on lakko hylättävä. Eikö niin?
HELMI. Kyllä, rouva. Minä olen aivan samaa mieltä.
MAGDA. Minulla on teille siis pieni esitys. — Me olemme, tietysti,
myönkin ilman palvelijaa. Te lähdette pois täältä ja tulette
palvelukseen meille?
HELMI. Herrasväenkö luo?
MAGDA. Niin. Miksi epäröitte?
HELMI. Jos siitä seuraa pahaa?
MAGDA. Siitä vastaan minä.
HELMI (itsekseen.) Kello yksi on Erkki siellä.
MAGDA. Kas tässä teille kymmenen markkaa. Se on päätetty? Te siis
tulette? (Antaa setelin.)
HELMI (ottaa epäröiden vastaan.) Kiitoksia hyvin paljon, mutta tokkohan
minä nyt... Milloinka minä saisin tulla?
MAGDA. Paikalla. Sinun on tultava nyt heti.
HELMI. Hyvä on. Minä tulen. Ihan paikalla minä tulen. Rouva on hyvä ja
menee edeltäpäin vain kotia.
MAGDA. Me asumme tässä vastapäätä.
HELMI. Hyvä on, rouva.
MAGDA. Sinä tulet siis ihan varmaan?
HELMI. Kyllä, rouva. Ihan varmaan. Kun minä kerran lupaan, niin se on
varma. — Hyvästi, rouva, niin kauaksi. (Juoksee pois.)
MAGDA. Niin miellyttävä tyttö. Ja siisti käytökseltään. — Kas, kun
en tullut hänen nimeänsäkään kysyneeksi. — Mutta onpas tämä yllätys
Hertalle ja Tuurelle. (Taputtaa ilosta käsiään.) Ja oiva kosto heille!
— —