HOLM (saatettuaan Sormusen ulos, palaa ja näpäyttää iloisesti
sormiaan.) No, nyt tulee hauska. (Ruokasalin ovelta.) Helmi hoi!
HELMI (tulee.) Jokos hän meni?
HOLM. Sinä siis näit? Se oli ukkosi.
HELMI (nyökkää myöntävästi.) Mutta näkikös hän minut?
HOLM. Onneksi, ei.
HELMI. Mitä hänellä oli sanomista?
HOLM. Sinä olet oikeassa. — Kautta rantain sain selville, että hän on
menossa Karpénin puheille. Yhden aikaan on hän siellä.
HELMI. Voi, voi, mitenkä ihmeesti minä saisin tietää, mitä se siellä
sotkee!?
HOLM. Ole huoleti! Minä otan vieläkin valvoakseni asiaa.
HELMI. Oi, sitä sinä et enää voi. Eihän asianajajatkaan saa ilmaista
semmoisia asioita.
HOLM. Tosin ei. Mutta minä puhuttelen Karpénia sitä ennen ja...
(Eteisen kello soi.) No, kukas nyt vielä...?
HELMI. Aamiainen on kohta valmis, Tuure. Katan paikalla pöydän, että
sitte pääset ulos. (Juoksee takaisin.)